IMDb Top 250 -projekti: tilanne Q1/2011

Uuden vuoden lupauksenani aloin käydä läpi IMDb:n Top 250 -listaa vuoden aikana ja katsoa siitä vuoden loppuun mennessä suurimman osan. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että vuoden lopussa listalta olisi katsottuna vähintään 90%, mutta koska lista elää koko ajan, en enää pidä niin tiukasti kiinni tuosta prosenttimäärästä. Pääasia on kuitenkin se, että katsoisin niitä vanhoja klassikoitakin, joita tuolla listalla paljon on ja joita en ole vielä saanut aikaiseksi katsottua.

Vuoden alussa olin nähnyt silloiselta listalta 162 elokuvaa. Nyt, huhtikuun alussa Facebookin Twofifty -sovelluksessa on merkittynä 171 katsottua elokuvaa. IMDb:n listahan tosiaankin elää koko ajan ja osa katsotuista tippuu välillä listalta pois, ja osa nousee sinne takaisin.

Mutta niihin katsottuihin...

Charles Chaplin ja Jackie Coogan isänä ja poikana
Charles Chaplinin elokuvia toki ovat katsoneet kaikki. Niin olen minäkin, mutta koska olen suurimman osan katsonut joskus nuorena televisiosta, en muista enää ollenkaan, mitä olen nähnyt ja mitä en. Siksi käsittelen monia Chaplinin elokuvia itselleni kokonaan uusina ja näitä olen nyt katsonut kaksin kappalein.  

Kultakuume vuodelta 1925 (IMDb) ja Chaplinin Poika vuodelta 1921 (IMDb) ovat hulvattoman hauskoja, toteutukseltaan kauniita ja laadullisesti erittäin hyvin säilyneitä elokuvia. Molempia katsoessani minulla oli hämäriä mielikuvia niiden näkemisestä, mutta kokonaisuus oli sen verran usvan peitossa, että sain nauttia molemmista kuin ensimmäistä kertaa. On oikeastaan uskomatonta tajuta, että nämä elokuvat ovat pian sata vuotta vanhoja, ja ne toimivat edelleen. Chaplinin Poika oli sisällöltään ihastuttava siinäkin mielessä, että miten vahvasti lapset olivat tuolloin mukana kodin töissä jo ihan pienenä. Nykyaikana harva antaa pikkuruisen apulaisen sytytellä tulia ja paistaa itsekseen pannukakkuja...

Fritz Langin M - Kaupunki etsii murhaajaa vuodelta 1931 (IMDb) löytyi lähikirjastostani ja tuli katsottua maaliskuussa. Elokuva on intensiivinen rikostrilleri kaupunkia piinaavasta, lapsia tappavasta sarjamurhaajasta. Kun poliisi ei saa murhaajaa satimeen ratsioista huolimatta, tiukentuneesta kurista närkästyneet kaupungin gangsterit ottavat ohjat omiin käsiinsä ja alkavat etsiä murhaajaa itse.

Billy Wilder on yksi suosikkiohjaajiani ja Double Indemnity - Nainen ilman omaatuntoa vuodelta 1944 (IMDb) oli minulla lainassa kirjastosta jo viime syksynä. Tuolloin kirjaston levy ei kuitenkaan suostunut toimimaan Pleikkarissani ja jouduin palauttamaan sen katsomattomana. Helmikuussa yritin uudestaan ja tällä kertaa sain lainaan ihan katsottavassa kunnossa olevan levyn. Double Indemnity ei noussut suurimpien Wilder-suosikkieni joukkoon, mutta tämä ajankuvaltaan kaunis film noir kohtalokkaan naisen takia äärimmäiseen huijaukseen ryhtyvästä vakuutustarkastajasta ihastutti minua kuitenkin kovasti.

Barbara Stanwyck ja Fred MacMurray huijareina Billy Wilderin Double Indemnityssä
Katsoin japanilaiselta Akira Kurosawalta kaksi elokuvaa -  Shichinin no samurai eli Seitsemän samuraita vuodelta 1954 (IMDb) ja Rashomon vuodelta 1950 (IMDb). Seitsemästä samuraista kirjoittelinkin alkuvuodesta, mutta Rashomonista jäi kirjoittamatta. Suomessa myös Paholaisen portti -nimellä tunnettu elokuva kertoo monelta eri kantilta tarinan eräästä ihmishengen vaatineesta tapahtumasta. Kurosawa taitaa jännityksen ylläpidon ja tutkiskelee mielenkiintoisella tavalla sitä, kuinka eri tavoin ihmiset kertovat saman tapahtuman.

Henri-Georges Clouzot'n Pelon palkka - Wages of Fear vuodelta 1953 (IMDb) on piinaavan jännittävä tarina kahdesta nitroglyseriiniä kaivostyömaalle kuljettavasta rekasta ja niiden kylmähermoisista kuskeista. Jokainen kuoppa tiessä saattaa olla viimeinen ja se, kuka tai ketkä lopulta pääsevät perille, on jännityksen takana elokuvan loppuun saakka. Ja se loppu on muuten sitten hirvittävän häijy. Hieno elokuva, joka kannatti ehdottomasti katsoa, vaikka se pitkään hyllyssäni lainalevynä odotuttikin.

Stanley Kubrickin Barry Lyndon vuodelta 1975 (IMDb) oli myös jäänyt minulta katsomatta, mutta nyt asia on hoidettu. William Makepeace Thackerayn romaaniin pohjautuva Barry Lyndon toi heti alkusoinnuiltaan mieleen sen nuorena tyttönä ensimmäisen näkemäni Kubrickin eli Kellopeliappelsiinin, mutta on elokuvana kuitenkin huomattavasti kepoisempi. Hienon näköinen ja ajankuvaltaan autenttisen oloinen Barry Lyndon oli hienoa katsottavaa ja sen kertojaääni toi välillä mieleen ihan Monty Pythonin...

Ryan O'Neal ja Marisa Berenson Stanley Kubrickin Barry Lyndonissa
Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander vuodelta 1982 (IMDb) odotti niin ikään katsomista pitkään hyllyssäni. Kun elokuvalla on kestoa yli kolme tuntia, vaaditaan todella suuri motivaatio levyn ottamiseen katseltavaksi. Fanny ja Alexander näyttää komealta ja sisältää erittäin vaativaa sisältöä, mutta minun tapauksessani minkäänlaista kolahdusta ei sattunut ja joudun myöntämään tylsistyneeni kuoliaaksi elokuvaa katsoessani.

Uusista elokuvista IMDb:n listalla on tällä hetkellä mukana Tom Hooperin King's Speech - Kuninkaan puhe (IMDb) ja Darren Aronofskyn Black Swan (IMDb), joista kirjoittamiini juttuihin pääsee leffan nimen linkistä.

Tästä taas jatketaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010