Uudelleenfilmatisoinnit - hyvä vai paha?


Eilen kauhistelin sitä, että 80-luvun nuorisoklassikosta Karate Kidistä on tulossa uusintaversio. Myöhemmin illalla aloin mietiskellä uudelleenfilmatisointien mielekkyyttä ja syitä. Koitin muistella hyviä päivitettyjä versioita ja mietin myös, missähän menee raja uudelleenfilmatisoinnille, onko yksikään elokuva niin "pyhä" että siitä ei koskaan tehtäisi uutta versiota.

Vastauksiahan näihin kysymyksiin on mahdotonta saada, mutta pähkäillä aina voi :) Tulin siihen tulokseen, että ehkäpä uusintaversioilla on sittenkin oma merkityksensä - siinä missä vuoden 1984 Karate Kid vaikutti minun ja monen muun 70-luvulla syntyneen elämään, vuoden 2010 Karate Kid voi puolestaan toimia tämän päivän lapsille ja nuorille. Maailma muuttuu Eskoseni, joten ehkä elokuvienkin päivittäminen tämän päivän muodin, musiikin ja yleisten tapojen mukaiseksi on järkevää.



Ja onhan maailmassa montakin hyvää uudelleenfilmatisointia. Monista elokuvista en ole edes nähnyt alkuperäistä, vaan pelkän remaken. Hyvä esimerkki tästä on Ocean's 11, josta olen nähnyt vain Steven Soderberghin ohjaaman hulvattoman hauskan version, mutta en lainkaan vuoden 1960 versiota tähtenään Frank Sinatra. Voin uskoa, että tuon Sinatra-version aikanaan nähneelle ajatus George Clooneyn esittämästä Danny Oceanista on voinut olla hankala.

Kun vertaa esimerkiksi Tim Burtonin vuonna 2005 ohjaamaa Charlie and the chocolate factorya Mel Stuartin vuonna 1971 ohjaamaan Willy Wonka and the chocolate factoryyn, ymmärrän päivityksen hyvin, vaikkakin molemmat elokuvat ovat hyvin samantyylisiä ja myös samalla tavalla ansiokkaita.

Joskus uuden version merkityksestä voidaan olla monta mieltä. Otetaan esimerkiksi Alfred Hitchcockin Psyko (1960), josta Gus Van Sant teki uuden version vuonna 1998 - kuvaten elokuvan aivan yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Molemmat elokuvat olivat hyviä, mutta oliko Van Santin tekeminen tarpeen?

Entä millainen elokuva on sellainen, josta kukaan ei koskaan tohdi tehdä uusintaversiota? Olisikohan Francis Ford Coppolan Kummisetä sellainen? Ainakin olisi hyvin hyvin hankala kuvitella ketään toista Marlon Brandon jalanjälkiin näyttelemään legendaarista Don Corleonea.


Mitä mieltä sinä olet? Ovatko uudelleenfilmatisoinnit paikkansa ansainneet? Onko mikään liian pyhää remaken tekemiselle?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

A film from Heath Ledger and friends - Imaginarium of Dr Parnassus (***)

Kuva
Kauan sitä on odotettu, mutta vihdoinkin Terry Gilliamin uusi elokuva, The Imaginarium of Dr. Parnassus on tulossa teattereihin! Heath Ledgerin viimeinen roolisuoritus, melkein jo keskeneräiseksi jäänyt elokuva saatiin kasaan mielikuvituksen ja Ledgerin näyttelijäystävien Johnny Deppin , Jude Law' n ja Colin Farrellin avulla. Tästä kertoo myös se, että elokuvan lopussa mainitaan sen olevan "A film from Heath Ledger and friends" . Ohjaaja Gilliam on ollut melkoisen huono-onninen produktioidensa kanssa: milloin hän taistelee tuulimyllyjä vastaan Don Quixotensa kanssa, milloin hänen pääosanäyttelijänsä kuolee kesken kuvauksien. Ledgerin surullisen, ennenaikaisen poismenon jälkeen kuvaukset lakkautettiinkin muutamaksi kuukaudeksi, ennen kuin yllämainittu kolmikko päätti viimeistellä elokuvan ystävänsä muistolle. Depp, Law ja Farrell lahjoittivat elokuvasta saamansa palkkiot Ledgerin perinnöttömäksi jääneelle tyttärelle Mathildalle (Ledgerin testamentti nimittäin oli laa
Lisää >>