Näyttääkö Potterismi laantumisen merkkejä?

Heinäkuun 17. päivänä teattereihin pätkähtää Potter-sarjan kuudes osa Puoliverinen prinssi. Ensi-ilta on Suomessa samaan aikaan kuin muuallakin maailmassa eli tällä kertaa fanien ei tarvitse odottaa ikuisuuksilta tuntuvaa aikaa ennen kuin elokuva tulee meidän korkeudellemme. Puoliverisen prinssin alkuperäinen julkaisupäivämäärä oli viime marraskuussa, mutta julkaisuyhtiö päätti siirtää ensi-illan kesälle (tuottavammalle ajankohdalle).

Mutta onko Potterismi alkanut näyttää laantumisen merkkejä? Kirjasarja on nyt julkaistu kokonaisuudessaan ja hypetys sarjan ympärillä on tiedotusvälineissä vähentynyt huomattavasti. Ainakin tällaiselle maallikkolle on tullut sellainen fiilis, että suoranainen fanitus on vähentynyt.

Kirjoja lukevat nuoret ovat Kuoleman varjelusten julkaisun jälkeen joutuneet etsimään uusia kohteita, uutta lukemista. On alkanut mm. Twilight -huuma, joka varmasti on vienyt mennessään myös osan vanhoista Potteristeistakin.

Jännää onkin nähdä, miten paljon velhoiksi ja noidiksi pukeutuneita faneja enää nähdään kuudennen Potterin ensi-illassa heinäkuussa ja miten hyvin elokuva tienaa lippuluukuilla. Veikkaan, että hienoista laskua olisi tulossa verrattuna edellisiin. Itse tunnustaudun näin vanhalla iällä nuortenkirjoista innostuneeksi Potteristiksi, jolle sarjan tenho ei ole kadonnut, vaikka varsinainen fanitus onkin. Uuden elokuvan traileri näyttää kyllä mahtavalta - tätä odotetaan:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>