tag:blogger.com,1999:blog-15774452560543239182024-02-02T20:26:00.372+02:00The Hangman's JokeHelinä Laajalahden elokuvablogiHelinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comBlogger480125tag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-82927839943341404382013-04-05T21:31:00.006+03:002022-04-07T18:33:46.365+03:00Elokuva-arvostelu: Dallas Buyers Club (2013)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWQaxczB6_SXGDjglESXABBMTei4rA9IrdZ4zB8jZJF2XO9ofTGGD1Dq0Rzf7MA6qelmDgQPMxgYGy1kiWRHzzep-r1Zx1Thn3d8cvzMlh1NsJUQYps5iuz0o7cOHj04NWJcRbo6G_B5fBZ0U0v0eXjGvg0eFttocLW2pdykZkfLK4RwEE0nUYBgRw/s1000/dallas-buyers-club-jared-leto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Dallas Buyers Club / Jared Leto" border="0" data-original-height="666" data-original-width="1000" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWQaxczB6_SXGDjglESXABBMTei4rA9IrdZ4zB8jZJF2XO9ofTGGD1Dq0Rzf7MA6qelmDgQPMxgYGy1kiWRHzzep-r1Zx1Thn3d8cvzMlh1NsJUQYps5iuz0o7cOHj04NWJcRbo6G_B5fBZ0U0v0eXjGvg0eFttocLW2pdykZkfLK4RwEE0nUYBgRw/w640-h426/dallas-buyers-club-jared-leto.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div> Kevään 2013 Oscar-karkeloissa miesnäyttelijäpalkintojen voittajat olivat suhteellisen helppoja veikata. Pääosa-Oscarin voittanut <b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/matthew%20mcconaughey" target="_blank">Matthew McConaughey</a></b> ja sivuosapalkinnon saanut <b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/jared%20leto" target="_blank">Jared Leto</a></b> nousevat täydellisesti rooleihinsa heittäytyvällä esiintymisellään massan yläpuolelle. Toki auttaa, että rooli itsessään on moniulotteinen ja hyvin kirjoitettu, mutta vasta näyttelijä määrittää, miten eläväksi ja aidoksi hahmo muodostuu. <div><i><br /></i></div><div><i>Dallas Buyers Club</i> on McConaugheyn ja Leton juhlaa näyttelijöinä, vaikkakaan kuvaukset fyysisen olomuodon muutoksineen tuskin ovat olleet juhlaa niinkään. </div><div><i><br /></i></div><div><i>Dallas Buyers Club</i> sijoittuu 1980-luvulle aikaan, jolloin HIV oli "narkkareiden ja homojen sairaus". Sairaudesta tiedettiin vain vähän ja tämän vuoksi sen ympärille kasvoi kalvava epäluulo. Moni pelkäsi koskettaakaan sairastunutta ja koska parantavaa lääkettä ei ollut, lääkäreiden antaman elinajan arviot eivät olleet korkeita.</div><div><br /></div><div>Lääkeyhtiöissä kehitettiin sairauteen kuumeisesti lääkkeitä. Koska sairastuneita -homoja ja narkkareita- uhkasi koskea suoranainen yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen, he olivat lääkeyhtiöille helppo kohde epämääräiseenkin lääketestaukseen. Nämä ihmisethän olivat kuolemassa joka tapauksessa. </div><div><br /></div><div>Ron Woodroof (McConaughey) on mies isolla M:llä. Hän ratsastaa rodeossa ja harrastaa naisia, aivan kuin kaikki ystävänsäkin. Yllättäen hän sairastuu ja saa sairaalassa kuulla saaneensa HIV-tartunnan. Lääkäri lupaa hänelle kuukauden elinaikaa.</div><div><br /></div><div>Epäuskosta selvittyään Woodroof päättää, ettei aio antaa periksi. Ystäviensä hylkäämänä hän jää niin sairautensa kuin koko elämänsä kanssa yksin ja tästä karaistuneena epätoivoinen mies alkaa selvittää keinoja, joilla lyhyeksi veikattua elämää saisi pidennettyä. Samalla hän tulee laittaneeksi kampoihin valtavalle lääketeollisuudelle ja sen kätyreinä työskenteleville lääkäreille.</div><div><br /></div><div>Kanadalaisen <b>Jean-Marc Valléen</b> (<i>Café de Flore</i>, <i>Nuori Victoria</i>) ohjaama <i>Dallas Buyers Club</i> on koskettava, tosipohjainen tarina pienen ihmisen taistelusta ja periksiantamattomuudesta. Tarina alkaa taisteluna yksinäisyyden valtaamaa epätoivoa vastaan, muuttuu taisteluksi kuolemaa vastaan ja lopulta kasvaa oikeustaisteluksi suuria ja pahoja lääkeyrityksiä vastaan. Mutta Woodroofin periaate on, että periksi ei anneta ennen kuin haudassa. Mies on fiksumpi kuin hänen punaniskainen asenteensa elokuvan alussa antaa ymmärtää. On uskomatonta, miten luontevasti tämä käy McConaugheylta, joka vielä muutama vuosi patsasteli lähes pelkästään yksiulotteisissa rooleissa romanttisissa komedioissa. Muutaman viime vuoden aikana hän on osoittanut pystyvänsä tarjoamaan elokuville paljon muutakin. Tästä todisteena ovat roolit elokuvissa <i>Mud</i>, <i>Magic Mike</i> ja <i>Killer Joe</i>, sekä tv-sarjassa <i>True Detective</i>.</div><div><br /></div><div>Eloonjäämiskamppailun ohella <i>Dallas Buyers Club</i> on tarina erikoisesta ystävyydestä, mikä muodostuu Woodroofin ja transseksuaalin Rayonin (Leto) välille. Homofobisen miehen ja naiseksi pukeutuvan miehen ystävyys kasvaa tarinan edetessä yllättävän kivuttomasti ja uskottavasti pintaa syvemmäksi. Miehisen miehen elämässä kiltti, mutta huumeiden kanssa liiankin hyvissä väleissä oleva Rayon antaa mahdollisuuden kurkistaa tiukan heterouden toiselle puolelle.</div><div><br /></div><div>Elokuvan alussa Woodroof ei ole mikään mukava ihminen. Tarinan edetessä hän sukeltaa pohjamutiin, mutta nousee sieltä henkisesti uudenlaisena ihmisenä. McConaughey tekee tästä kasvusta luonnollista, eikä miehen taitoa tulkita moniulotteista hahmoaan voi kuin ihailla. Samaan yltää myös nykyisin vain harvakseltaan elokuvia tekevä Leto (joka on viime vuosina pääasiallisesti keskittynyt musiikkiuraansa). Hänen fyysinen transformaationsa on vielä McConaugheyn langanlaihuutta rankempi. Hahmoista kasvaa kokonaisvaltaisesti kiinnostavia ihmisiä, eikä edes Leton Rayon muutu koomiseksi stereotyypiksi, mikä usein on tyypillistä näinkin räikeän hahmon tapauksessa. Nämä kaksi ovat ehdottomasti Oscarinsa ansainneet. </div><div><br /></div><div>Keskeisestä, mutta kapeaksi jäävästä ja hieman päälleliimatun oloisesta naisroolista vastaa <b>Jennifer Garner</b> Woodroofia ja Rayonia hoitavana, korkean moraalin omaavana lääkärinä.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: large;"><span style="background-color: white; color: orange; font-family: Roboto, sans-serif;">★★★★</span><span style="background-color: white; color: #757575; font-family: Roboto, sans-serif;">★</span></span></div>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-34562944941688356182011-09-09T08:17:00.003+03:002022-04-07T18:38:03.832+03:00Elokuva-arvostelu: Hölmö hullu rakkaus (Crazy Stupid Love, 2011)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCQufcLH0JJqgVyBBJZyk28GUyWuEU6EaJNyWkLUX-JGLQ41JI26gNZ3bi2BmmDFlIafRX3Rs_rFj0y5sk6nyzrIyPiGpiiOliQ0BPXI-oXp93mykfjwXyRwRdg0KgbKS3TJ7BiOEt0Ww/s1600/csl1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCQufcLH0JJqgVyBBJZyk28GUyWuEU6EaJNyWkLUX-JGLQ41JI26gNZ3bi2BmmDFlIafRX3Rs_rFj0y5sk6nyzrIyPiGpiiOliQ0BPXI-oXp93mykfjwXyRwRdg0KgbKS3TJ7BiOEt0Ww/s640/csl1s.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Vuonna 2009 <b>Glenn Ficarra</b> ja <b>John Requa</b> ohjasivat hupaisan, mutta tositapahtumiin perustuvan veijaritarinan vankilassa toisiinsa palavasti rakastuvista homoista ja heistä toisen uskomattomista pakoyrityksistä, nimeltä<i> I Love You Phillip Morris</i>. Nyt parivaljakko tarttuu romanttisen komedian aiheeseen jätetyn keski-ikäisen miesressukan näkökulmasta. <div><i><br /></i></div><div><i>Hölmö hullu rakkaus</i> -elokuvan käsikirjoituksesta vastaa <b>Dan Fogelman</b>, joka aikaisemmin on kynäillyt enemmänkin animaatioita, näistä ihastuttavina esimerkkeinä voi mainita mm. <i>Kaksin karkuteillä</i> sekä <i>Bolt</i>.<br />
<br />
Ravintolaillan jälkeen Cal (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/steve%20carell" target="_blank">Steve Carell</a></b>) ja Emily (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/julianne%20moore" target="_blank">Julianne Moore</a></b>) ajelevat kohti kotia, kun Emily pamauttaa haluavansa avioeron. Calille uutinen on kuin pommi ja hän musertuu täysin. Kotoa muuton jälkeen hän löytää itsensä ilta illan jälkeen cocktail-baarista tilittämässä katkeruuttaan elämälle.<br />
<br />
Baarissa tämän huonosti pukeutuvan reppanan bongaa fiksu ja filmaattinen naistenmies Jacob (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/ryan%20gosling" target="_blank">Ryan Gosling</a></b>), joka päättää ottaa resupekan siipiensä suojaan ja ohjata tämän taas nauttimaan elämästä. Yhdessä he uudistavat ensin Calin vaatekaapin ja sen jälkeen onkin vuorossa yksinäisyyden karkoitus - Cal kun ei ole Emilyn lisäksi muiden naisten kanssa pahemmin ollut.<br />
<br />
Samalla aikaa Emilya ahdistelee luihun oloinen työkaveri, Emilyn ja Calin poika rakastuu silmittömästi vanhempaan naiseen, lapsenvahti puolestaan vanhempaan mieheen ja onpa hässäkässä mukana vielä söpö juristiksi kouluttautuva Hannah (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/emma%20stone" target="_blank">Emma Stone</a></b>). Sivujuonet kulkevat eteenpäin omalla tahdillaan ja kun lopulta kaikki kietoutuu yhteen, syntyy siitä nautittavan yllättävä, mutta samalla erittäin ymmärrettävä lopputulos.<br />
<br />
<i>Hölmö hullu rakkaus</i> on raikas ja omaperäinen romanttinen komedia, joka tuntuu piilotetun kovin perinteiseen pakettiin. Elokuvan nimi ja traileri nimittäin ainakin allekirjoittaneelle lupasivat jotain muuta kuin mitä lopulta sain. Odotin perinteistä Hollywood-höttöä ja näinkin älykkään ja pirteän draamakomedian, jonka voi laskea genressään ehdottomasti vuoden parhaisiin.<br />
<br />
Carell onnistuu ressukan roolissaan loistavasti, sillä hänen koko habituksensa on kuin luotu tällaiseen rooliin. Hän vangitsee surulliseen hahmoonsa hienovaraista komiikkaa ja hipoo roolillaan usein lähempänä tragediaa kuin komediaa. Julianne Moore on tyypillisen hyvä ja hänen Twilight-kohtauksensa traagisen hupaisa. Muissa rooleissa Gosling ja Emma Stone ovat upeita kuten aina. Tuntuu että näiden kahden ei tarvitsisi edes näytellä ollakseen valkokankaalla karismaattisia. Yksi elokuvan hillitömimpiä hetkiä on kohtaus Jacobin photoshopatuista vatsalihaksista.<br />
<br />
<i>Hölmö hullu rakkaus </i>on nautittava sekoitus draamaa, romantiikkaa ja komediaa. Se kietoo henkilöidensä tarinat yhteen oivaltavan omaperäisesti ja jättää loppuun mukavia yllätyksiä. Sen hahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä ja jopa elokuvan naiset, vaikkakin sivuosissa, eroavat perinteisestä muotista. Kevyttä, mutta samalla vakavia asioita sivuavaa elokuvaa kaipaaville <i>Hölmö hullu rakkaus</i> on nappivalinta!<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Crazy, Stupid, Love<br />
<i>Ohjaus: </i>Glenn Ficarra, John Requa<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Dan Fogelman<br />
<i>Pääosissa:</i> Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone, Marisa Tomei<br />
<i>Valmistusmaa:</i>
USA 2011<br />
<i>Genre:</i> komedia / romantiikka / draama<br />
<i>Ikäraja:</i> 7<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1570728/">IMDb</a><br />
<a href="http://www.imdb.com/video/screenplay/vi3461913881/"><br /></a></div>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-15949424800037863712011-08-25T16:15:00.002+03:002022-04-07T18:42:07.082+03:00Vertailussa: Conan 1982 vs. Conan 2011<div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4qWSZx2uezbXdPfyRI-UIenqjgtRn_drXByiI2Z-zS-mZruB16FPT5SmyMOJk1ckSc68zHPdTKkF_oIN9w2ut9fCYGHeo8GmEWFwahioGvKshKTSlLXJwkTH3d6hliZrctd0ZFtDtrMg/s1600/conanvsconan.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4qWSZx2uezbXdPfyRI-UIenqjgtRn_drXByiI2Z-zS-mZruB16FPT5SmyMOJk1ckSc68zHPdTKkF_oIN9w2ut9fCYGHeo8GmEWFwahioGvKshKTSlLXJwkTH3d6hliZrctd0ZFtDtrMg/s640/conanvsconan.jpg" width="640" /></a></div><br /></div>Katselin mielenkiinnosta putkeen ensin uuden <i>Conan The Barbarianin</i> ja sen jälkeen muistin virkistämiseksi alkuperäisen <i>Conan The Barbarianin</i> vuodelta 1982, koska halusin verrata remakea alkuperäiseen. Ja kyllähän niissä huomattavia eroja oli, osa alkuperäisen kannalta positiivisia, ja osa -yllättävää kyllä- uuden version kannalta positiivisia.<br /><br />
<b>Tarina</b><br />
<br />
Mielenkiintoista oli nähdä, miten aika on muuttunut ja muuttanut samalla saman tarinan esitystapaa. Vuoden 1982 Conan on täynnä seikkailua ja ystävien välistä huumoria. Se on kokonaisuutena oikeastaan aika kevyt elokuva, sillä hahmojen dialogissa on mielekästä huumoria, ystävysten välistä kiusoittelua ja aitoa kaverihenkeä, mitä seikkailuissa pitääkin olla.<br />
<br />
Uusi Conan puolestaan ei seikkaile vaan tuhoaa. Tarina on yllättävänkin vakava ja elokuva lähes pelkästään sotaa ja tuhoamista, ja siitä puuttuu alkuperäisen elokuvan seikkailun sympaattisuus. Siinä tappaminen ja mahdollisimman suuren tuhon aikaansaaminen tuntuu itsetarkoitukselta. Poissa on ystävysten välinen sanailu.<br />
<br />
Uuden Conanin puolesta voi sanoa kuitenkin sen verran, että Conanin alkuperää valottava epilogi on siinä aikuiseksi kasvanutta Conania ajatellen jotenkin mielenkiintoisempi. Uudessa versiossa Conan orvoksi pikkupoikana jäätyään jätetään selviytymään yksinään ja sitä kautta hänestä kasvaa kostonhimoinen soturi. Alkuperäisessä tarinassa puolestaan Conan otetaan poikana vangiksi ja vuosikaudet hän kasvaa orjana, ja tässä kohtaa rinkiä kierrettäessä kaipasin hahmoon vähän enemmän kipinää ja kostonhimoa.<br />
<br />
Alkuperäisessä Conanissa toisaalta pojan äidin surma on äärimmäisen karu ja sai melkein tipan linssiin, kun taas uudessa versiossa äidin kuolemasta puuttuu sama lapsen kannalta ajateltu dramatiikka, eikä se shokkiefektinäkään itse asiassa toiminut samalla tavalla kuin vanha versio.<br />
<br />
<b>Hahmot</b><br />
<br />
<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/jason%20momoa" target="_blank">Jason Momoan</a></b> Conan on kova ja karkea kaveri, joka ehkä tietyllä tapaa vastaa paremmin <b>Robert E. Howardin</b> kertomusten Conania.<b> <a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/arnold%20schwarzenegger" target="_blank">Arnold Schwarzeneggerin</a></b> Conanissa kun on huomattavasti enemmän pehmeyttä.<br />
<br />
Oli jännä huomata kuinka vuoden 1982 versiossa keskeinen naishahmo on monimuotoisempi kuin uusintaversiossa. Valeria (<b>Sandahl Bergman</b>) on topakka mimmi, oikea soturi, joka lopulta saa soturin kohtalon. Hän ei huuda kurkku suorana miestä apuun vaan osaa huolehtia itsestään ja tuntuu muutenkin tasavertaiselta kumppanilta ja ystävältä miesten rinnalla.<br />
<br />
Uuden version Tamara (<b>Rachel Nichols</b>) on puolestaan perinteinen vampula, joka tarvitsee apua koko ajan. Toisaalta, hän on prinsessa, eli tästä uudesta versiosta tasavertainen naishahmo onkin jätetty kokonaan pois.<br />
<br />
Pahisnoita Marique (<b>Rose McGowan</b>) on näyttävä ja onkin sanottava, että tämä noita on huomattavasti alkuperäisen elokuvan noitaa (<b>Cassandra Gava</b>) vakuuttavampi. Harmi, että hänen kohtalonsa on lopulta hieman vaisu (päinvastoin kuin alkuperäisen noidan...).<br />
<br />
Alkuperäistä Conania katsellessani en voinut olla naureskelematta Thulsa Doomin kahdelle apurille, jotka olivat kuin suoraan <i>Spinal Tapista</i> viiksineen ja otsatukkineen.<br />
<br />
<b>Conanin näyttelijät</b><br />
<br />
<b>Jason Momoa</b> vs. <b>Arnold Schwarzenegger</b>. Tämä täytyy myöntää: Momoa on "muodollisesti pätevämpi" kuin Schwarzenegger – eli heteronaisen näkökulmasta ajateltuna häntä katselee mieluummin. Arskassa on kuitenkin jotain herttaista ja se kai se onkin yksi syy, mikä teki vanhasta Conanista jotenkin niin paljon pehmeämmän hahmon. Uskon, että Momoakin olisi saanut hahmoonsa huomattavasti enemmmän huumoria ja sitä kautta ulottuvuuksia, jos hänelle olisi annettu siihen mahdollisuus. Miehen monimuotoisemmasta ulosannista elokuva antaa nimittäin vihjeitä, mutta sitä ei vain oikein päästetä valloilleen. Kun pitää sen sijaan näyttää materian tuhoamista.<br />
<br />
<b>Summa summarum</b><br />
<br />
Elokuvana <b>John Miliuksen</b> ohjaama Conan on kiehtovampi seurata sillä <b>Marcus Nispelin</b> tuhoamisvimmaan kyllästyy yllättävän äkkiä. Ja vaikka Momoa on Schwarzeneggeria miellyttävämpi silmälle, Schwarzeneggerin hahmossa on enemmän pilke silmäkulmassa kulkevaa seikkailijaa. Ilman rasittavaa 3D.tä uudenkin Conanin voi varmasti joskus katsastaa toistamiseenkin, mutta vanhassa Conanissa on sellaista seikkailun kauneutta, että sen voi katsoa uudestaan ja uudestaan vuosien varrella.Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-40167551280130947402011-08-24T12:09:00.002+03:002022-04-07T18:40:15.557+03:00Elokuva-arvostelu: Conan the Barbarian (2011)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3wP2QdqlY2lP2z183_AU5YHYRtnFfuncpJG5-icuxqe5eWZThkAruXE315JcuH9Rjz8btywf6m_ZS8z_wxvX9l35JuBamuSM7hiUf66YS2ENP6YMHwBp-fz-yn1VVNJ1AApV-ZY3zckY/s1600/conan2011_2s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3wP2QdqlY2lP2z183_AU5YHYRtnFfuncpJG5-icuxqe5eWZThkAruXE315JcuH9Rjz8btywf6m_ZS8z_wxvX9l35JuBamuSM7hiUf66YS2ENP6YMHwBp-fz-yn1VVNJ1AApV-ZY3zckY/s640/conan2011_2s.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Uusintaversio sotureiden soturista, uljaasta pohjoisen barbaarista nimeltä Conan ei kovin suurta innostusta herättänyt, kun sen tekemisestä ensimmäisen kerran kuulin. <b>John Miliuksen</b> vuonna 1982 ohjaama Conan kun tuntui aivan riittävältä, ja jotain herttaistahan on myös jatko-osassa<i> Conan tuhoaja</i> (1986).<br />
<br />
Luin nuorena tyttönä<b> Robert E. Howardin</b> Conan-kirjoja muutaman, mutta en niistä muista kovinkaan paljoa enää muuta kuin sen, että olihan se Conan aikamoinen barbaari niissä tarinoissa. Mutta kaikesta huolimatta oikeamielinen soturi.<br />
<br />
<b>Marcus Nispelin</b> ohjaama <i>Conan the Barbarian</i> aloittaa Conanin tarun hieman eri vinkkelistä kuin mitä Miliuksen versio. Nispelin Conan on jo pikkupoikana soturi vailla vertaistaan. Taistelukentällä syntynyt, isänsä (<b>Ron Perlman</b>) kanssa kaksin kasvanut Conan ei luovuta edes ylivoimaisen vihollisen edessä vaikka muut pakenevat. Alkukohtauksessa nähtävä nuoren ja vihaisen Conanin taistelu kylään hyökkääviä vihollisia vastaan onkin varsin näyttävä.<br />
<br />
Vihollisen tiedustelujoukon jälkeen saapuu kuitenkin kokonainen armeija, joka tuhoaa koko kylän ja orvoksi jäänyt Conan joutuu selviytymään elämästä itsekseen. <b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/jason%20momoa" target="_blank">Jason Momoan</a></b> näköiseksi lihaskimpuksi kasvettuaan Conanista on kehkeytynyt varas, jota kuitenkin ajaa leppymätön kostonhimo isänsä murhaajaa ja kotikylänsä tuhoajaa (<b>Stephen Lang</b>) kohtaan.<br />
<br />
Kostomatkallaan hän sekoittuu peliin, jossa vaakalaudalla on suuria asioita ja tärkeänä pelinappulana kaunis Tamara (<b>Rachel Nichols</b>). Pelin nappuloita siirtelee kukas muukaan kuin Conanin isän murhaaja sekä hänen noitamainen tyttärensä Marique (<b>Rose MacGowan</b>).<br />
<br />
Nispelin Conan on visuaalisesti hyvin lähellä ohjaajan vuonna 2007 valmistunutta <i>Pathfinderia</i>, joka ei omalla kohdallani toiminut lainkaan. <i>Pathfinder</i> oli kaikin tavoin äärettömän yksioikoinen toimintarähinä, jossa vain juostiin ja tapettiin mahdollisimman paljon ihmisiä mahdollisimman verisesti ilman sen syvempää tarinaa.<br />
<br />
Conanissa on hieman samaa vikaa kuin <i>Pathfinderissa</i>. Sen käsikirjoitus keskittyy näyttäviin taistelukohtauksiin ja muutoin tuntuu parin lauseen syvyiseltä. Taistelukohtaukset toimivat Conanissa kuitenkin enemmän kokonaisuuden kanssa yhdessä ja muodostavat sinänsä melkoisen suoraviivaiseen seikkailuun nähden jatkumon, jonka seurassa voi kokea viihdyttyvänsä.<br />
<br />
Visuaaliset efektit kyllä uhkaavat syödä tarinan. Kun kohtauksessa, jossa hiekkahirviöt hyökkäävät Conanin ja Tamaran kimppuun, kamera kääntyy <u>kolmannen</u> kerran näyttämään katsojalle kuinka coolisti hiekkahirviö kaatuu miekan edessä ja murenee tuhansiksi osikseen, tuli allekirjoittaneelle jo hieman tuskainen olo. Olisin kaivannut tarinaan siinä vaiheessa jo jotain muuta.<br />
<br />
Elokuvan suuri ansio lepää Momoan leveillä harteilla, sillä tämä muodollisesti pätevä näyttelijä tuo yllättävän paljon karismaa roolihahmoonsa. Momoa ei ole pelkästään kaunis katsella, vaan hän on ammattitaitoinen näyttelijä ja selkeästi uppoutunut rooliinsa, sillä hän tuo Howardin kuvaileman barbaarimaisen Conanin valkokankaalla lihaksi.<br />
<br />
Pikkuisen enemmän syvennetty tarina ja henkilöhahmot, hieman vähemmän efekteillä kikkailua ja tarinan rauhallisempi vauhti olisivat saattaneet tehdä <i>Conan the Barbarianista</i> erinomaisen meikkaseikkailun. Nyt lopputuloksesta jää jälkeenpäin lähes hengästynyt olo ja muistikuva tarinasta on hyvin hatara.<br />
<br />
Lisäksi minua harmitti suuresti alkuperäisessä elokuvassa nähtävän, Conanin naispuolisen soturiystävän, Valerian, jättäminen tarinasta kokonaan pois.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★</span><span style="font-size: x-large;">★★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Conan the Barbarian<br />
<i>Ohjaus: </i>Marcus Nispel<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Thomas Dean Donnelly, Joshua Oppenheimer, Sean Hood, perustuu Robert E. Howardin luomaan hahmoon<br />
<i>Pääosissa:</i> Jason Momoa, Stephen Lang, Rachel Nichols, Rose McGowan, Ron Perlman<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> toiminta / seikkailu<br />
<i>Ikäraja:</i> 15<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt0816462/">IMDb</a><br /><br /><div><br /></div>
<iframe allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/P3L7tRQzDEQ" title="YouTube video player" width="560"></iframe>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-18440005205759897652011-08-12T10:16:00.002+03:002011-08-12T10:16:56.215+03:00Hollywood girls say "I can't"Aika ajoin palaan tähän suosikkiaiheeseeni naisten kuvaamisesta Hollywood-elokuvissa, sillä minusta aihe on tärkeä ja se tarvitsee huomiota. Monet ihmiset eivät tunnu kiinnittävän asiaan minkäänlaista huomiota, mutta siinä vaiheessa kun sen tajuaa, alkaakin nähdä epäkohtia joka suunnalla (ks. esim <a href="http://www.elokuvablogi.com/2011/03/naisista-elokuvissa-bechdelin-testi.html">tämä testi</a>).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMwRQ2a3geKWjWxx76umrC9PI-q4WFOSyAN22P4Y2KJdBNv56Ph1sRRmWYmYgtb7ChBEAthWbiZDakAf4CceyH2uYuR19cBQKyRbf5vrSj6vxOvLQahVDgpDH6LI4rnFnWQZ3FZYsPZWI/s1600/hermione_800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMwRQ2a3geKWjWxx76umrC9PI-q4WFOSyAN22P4Y2KJdBNv56Ph1sRRmWYmYgtb7ChBEAthWbiZDakAf4CceyH2uYuR19cBQKyRbf5vrSj6vxOvLQahVDgpDH6LI4rnFnWQZ3FZYsPZWI/s640/hermione_800.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Luin jokin aika sitten toimittaja <b>Sarah Jane Stratfordin</b> Guardianiin kirjoittaman<a href="http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2011/jul/30/harry-potter-hermione-hollywood"> kolumnin</a> Hollywoodin muovaamista tytöistä ja varsinkin siis tyttöjen kuvista. Juttu sai alkunsa siitä, kun viimeisessä <i>Harry Potterissa</i> Hermione Granger (<b>Emma Watson</b>) sanoo<i> "I can't"</i> kohtauksessa, missä hänen pitäisi tuhota hirnyrkki. Sen sijaan, että hän itse reippaasti iskisi hirnyrkkiä basiliskin hampaalla, hänen pitää saada tehtäväänsä vahvistusta mieheltä, Ronilta.<br />
<br />
Stratfordin mukaan Hermionen aikaisemmin älykäs ja aktiivisen sankarillinen hahmo on näin alennettu perinteiseen Hollywoodissa naiselle sopivaan muottiin ja tilaa on pitänyt antaa sankarilliselle mieshahmolle, joka tukee neitoa pulassa. Elokuvissa Hermione sai pikkutyttönä olla pomotteleva ja itsevarma, mutta nyt nuorena naisena hänen kuuluu olla kiltti ja söpö, mieheltä tukea hakeva hauras olento, joka ei voi mennä porskuttaa eteenpäin vaan jonka pitää sanoa<i> "I can't"</i>. Muutenhan häntä aikuisena naisena pidettäisiin dominoivana.<br />
<br />
Koskaan aikaisemmin (enkä muista näin tapahtuneen kirjoissakaan) Hermionen ei ole tarvinnut sanoa, ettei hän voi. Pikemminkin hän on ottanut ohjat käsiinsä ja vienyt poikia kuin pässiä narussa. Ja ainoa asia, mitä hän on pelännyt on jälki-istunto tai koulusta erottaminen, huonoon valoon joutuminen opettajien silmissä. Mutta kun pitää tehdä jotain oikein tai toimia jonkun puolesta (mikä elokuvissa on jätetty kokonaan pois, tämä Hermionen aktivismi), Hermione on tyttö tekemässä sen vailla pelkoa. Ehkä tällainen ei siis enää sopinut studiopomoille ja muottia piti muuttaa niin, ettei kukaan katsojista säikähdä liian vahvaa naishahmoa.<br />
<br />
Samassa kolumnissa kirjoittaja mainitsee, että Pottereiden levittäjänä toimivan Warner Brosin johtaja oli muutama vuosi aikaisemmin sanonut, "ettei studio aio enää tehdä elokuvia, joissa on nainen pääosassa". Elokuvien naishahmojen vahvistamista peräänkuuluttavalle ihmiselle tällainen kuulostaa huolestuttavalta.<br />
<br />
Huolestuttavaa on ollut nähdä tämä kehitys todella käytännössä, kun pääosa elokuvista edelleen viljelee mallia mieshahmosta lähes kaikissa tarinoissa, jotka koskevat henkilöhahmon kasvua ihmisenä. Olen kuullut, että parhaillaan leffassa pyörivä<i> Bridesmaids</i> olisi piristävä poikkeus tähän sääntöön ja kyseisen elokuvan olenkin suunnitellut meneväni katsomaan lähiaikoina. Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-53245656608751060372011-08-08T14:11:00.003+03:002022-04-07T19:01:21.959+03:00Elokuva-arvostelu: Terrence Malickin The Tree of Life (2011)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3qGFpmAlUhcgqahMPGaEcs1z2tP_vkH9KiDvcqgsb4R5xQ0WvKv_1QyvQ-GoKrWiuJVLBuWlWWXGZeyr-eEnUmqJWDpZA4h37KcdsKtV-lkTrmKBa8bvzyMa01p979ikfU8MRpma2Fp0/s1600/tol1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3qGFpmAlUhcgqahMPGaEcs1z2tP_vkH9KiDvcqgsb4R5xQ0WvKv_1QyvQ-GoKrWiuJVLBuWlWWXGZeyr-eEnUmqJWDpZA4h37KcdsKtV-lkTrmKBa8bvzyMa01p979ikfU8MRpma2Fp0/s640/tol1s.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
1940-luvulla syntynyt ja uransa 70-luvulla aloittanut <b>Terrence Malick</b> ei ole kovin monta elokuvaa ehtinyt vielä tehdä, mutta silti hänen nimestään on kasvanut ilmiö, joka saa jokaisen itseään vähänkään elokuvien ystävänä pitävän höristämään korviaan. Malickin voittokulku alkoi vuonna 1973, kun hän ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan<i> Julma maa (Badlands)</i> - <b>Martin Sheenin</b> ja <b>Sissy Spacekin</b> tähdittämän väkivaltaisen draaman. Muutama vuosi myöhemmin tuli kuvauksestaan Oscarin voittanut<i> Onnellisten aika (Days of Heaven)</i>, mutta sitten saatiinkin odottaa 20 vuotta ennen kuin Malick seuraavan kerran asettui kameran taakse.<br />
<br />
Vuonna 1998 valmistunut sotadraama <i>Veteen piirretty viiva (The Thin Red Line)</i> oli seitsemän Oscarin ehdolla, mutta ei voittanut niistä yhtään. Sitten jouduttiin taas odotettamaan -vuoteen 2005 asti ennen kuin intiaaniprinsessa Pocahontasin tarinaa soveltava <i>The New World</i> ilmestyi.<br />
<br />
Koska kaikki Malickin työt ovat olleet kuvankauniita, vaikuttavia elokuvataideteoksia,<i> The Tree of Lifea</i> odotettiin suurella innolla. Kultaisen Palmun Cannesin elokuvafestivaaleilla tänä vuonna voittanut elokuva ei kuitenkaan ole kovin helppo elokuva. Se haastaa katsojaansa vielä enemmän kuin Malickin aikaisemmat työt, eikä avaudu hätäiselle, pelkkää helppoa toimintaa etsivälle katsojalle.<br />
<br />
<i>The Tree of Lifen</i> synopsista on vaikea yksiselitteisesti kertoa, sillä elokuva on kuin unenomainen maalaus, joka täytyy kokea itse. Sen keskiössä on 1950-luvulla elävä perhe, sen kuria arvostava isä (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/brad%20pitt" target="_blank">Brad Pitt</a></b>), armollinen äiti (<b>Jessica Chastain</b>) ja kolme poikaa. Pojista vanhimman kautta avautuva tarina kuvaa viattomuuden loppua ja sulkeutuu nykyaikana pojan ollessa aikuinen (<b>Sean Penn</b>).<br />
<br />
Haasteellisinta elokuvan seuraamisessa on se, että siinä ei ole lähes lainkaan dialogia ja se on kuitenkin pituudeltaan yli kaksi tuntia. Katsojan pitää siis todella keskittyä näkemäänsä ja sen tulkitsemiseen. Tarinan tulkinnalle annetaan kuitenkin runsaasti tilaa, eikä Malick tarjoa yhtä ainoaa totuutta.<br />
<br />
<i>The Tree of Life</i> kuljettaa katsojaa kauniiden, unenomaisten kuvien avulla läpi ihmiselämän ja tarjoaa elokuvaelämyksen, joka tunnelmaltaan paikoitellen muistuttaa jopa <b>Gaspar Noen</b> kuolemanjälkeistä elämää tutkiskelevaa <i>Enter The Voidia</i>.<br /><br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>The Tree of Life<br />
<i>Ohjaus ja käsikirjoitus: </i>Terrence Malick<br />
<i></i><i>Pääosissa:</i> Brad Pitt, Jessica Chastain, Sean Penn<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> draama<br />
<i>Ikäraja:</i> 11<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt0478304/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-75457546322387802332011-08-05T10:00:00.001+03:002022-04-07T18:53:09.478+03:00Elokuva-arvostelu: Anvil - The Story of Anvil (2008)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg2Pj8BmBb6kIclsbrqSROL0k0-Ho46Ja9RQ3TJ4T7or1Py-lm_90vrfbFSCFaP2NelLmepxVv6zLsFlrRCkChXjBjR_VowUA9pQrIp1D_15j3Q1qgtFfhu9a0pu8UZKehUnXNvaSRzcs/s1600/anvil_548.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg2Pj8BmBb6kIclsbrqSROL0k0-Ho46Ja9RQ3TJ4T7or1Py-lm_90vrfbFSCFaP2NelLmepxVv6zLsFlrRCkChXjBjR_VowUA9pQrIp1D_15j3Q1qgtFfhu9a0pu8UZKehUnXNvaSRzcs/s640/anvil_548.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<i>"Liikuttava dokumentti 80-luvulla vaikuttaneesta hevibändistä"</i><br />
<br />
Vuonna 1981 aloitti uransa kanadalainen hevibändi Anvil, joka kylpi pienen hetkisen musiikkimaailman huomiossa, kohahdutti lavaesiintymisellään ja toimi useiden aikalaistensa bändien esikuvana. Ja sitten se unohtui.<br />
<br />
Huonoja managereita, huonoja levytyssopimuksia ja ennen kaikkea huonoa tuuria. Mutta Anvil ei itse unohtanut itseään. Laulaja ja kitaristi<b> Steve 'Lips' Kudlow</b> sekä hänen ystävänsä, rumpali <b>Robb Reiner</b> olivat päättäneet jo pikkupoikina rokkaavansa koko ikänsä. Kolmen vuosikymmenen ajan miehet ovat tehneet levyjä ja soitelleet keikkoja muutaman hengen yleisöille, ja siinä samalla tehneet töitä pitääkseen itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni.<br />
<br />
Vanhan rokkarin arki on karua ja siitä kertoo <b>Sacha Gervasi</b>, Anvilin alkuperäisiin kuuluva fanipoika, ohjaamassaan dokumentissa <i>Anvil! The Story of Anvil</i>. Tavattuaan viisissäkymmenissä olevat starat ja kuultuaan heidän edelleen tekevän musiikkia, Gervasi halusi kertoa Anvilin tarinan kaikelle kansalle. Hän haastatteli Anvilia esikuvanaan pitäviä Metallican<b> Lars Ulrichia</b>, Guns N' Rosesin <b>Slashia</b> ja Motörheadin <b>Lemmyä</b>, hän seurasi kameransa kanssa Lipsin ja Robbin elämää, kuunteli heidän perheitään ja lopulta matkasi bändin kanssa surulliselle Euroopan kiertueelle, jossa bändi soitti tyhjille saleille.<br />
<br />
Gervasin dokumentti ei kerro niinkään musiikista vaan se kertoo tavallisista ihmisistä musiikin takana, heidän omistautumisestaan asialleen, rakkaudestaan musiikkiin ja samalla ystävyyden rakentamasta siteestä, joka kestää vuosikymmenistä toiseen ja jokaisen verisen riidan yli. Dokumentissa ei esimerkiksi kuulla yhtään Anvilin biisiä kokonaisuudessaan.<br />
<br />
Anvilin tarina kerrotaan suurella sydämellä. Siinä on surkuhupaisia kohtauksia siitä, kuinka rokkirähjät eivät saa lippuja täyteen buukattuun junaan matkalla seuraavaan keikkakaupunkiin ja siitä kuinka he joutuvat taistelemaan Prahassa baarinpitäjän kanssa maksusta soitettuaan ensin kouralliselle yleisöä. Dokumentti ei kuitenkaan halua herättää myötähäpeää, vaan se antaa elämässään hieman huonommin pärjänneille, mutta elämäniloaan ja -uskoaan menettämättömille miehille äänen. Se on yhtä aikaa surullinen tarina ikääntymisestä, mutta samalla sympaattinen ja nostattava kokemus.<br />
<br />
Dokumentin kuvauksen aikaan Anvil sai levynsä tuottajaksi pitkän linjan hevimiehen<b> Chris Tsangaridesin</b>, jonka avulla bändin 13. studioalbumi<i> This is Thirteen!</i> valmistui. Se ei kuitenkaan saanut levy-yhtiöitä innostumaan ja päätyi alunperin omakustanteena myyntiin bändin oman verkkosivun kautta.<br />
<br />
Elokuva sai ilmestyessään erittäin hyvän vastaanoton ja siivitti pitkän historian Anvilin uuteen nousuun. Dokumentin näkemisen jälkeen tuota uutta nousua katsoo aivan uusin silmin ja lämpimin mielin suo sen näille asialleen omistautuneille rokkareille. Miten korkealle nousu tällä kertaa johtaa, jää nähtäväksi, mutta markkinointikoneisto ainakin toimii nykypäivänä ihan erilaisella volyymillä kuin 30 vuotta sitten.<br /><br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Anvil - The Story of Anvil<br />
<i>Ohjaus: </i>Sacha Gervasi<br />
<i></i><i></i><i>Valmistusmaa:</i> Kanada 2008<br />
<i>Genre:</i> dokumentti<br />
<i>Ikäraja:</i> sallittu<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1157605/">IMDb</a><br /><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-50577709517845012382011-08-04T10:00:00.004+03:002011-08-04T10:00:13.117+03:00Luettua: Spike Omnibus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDVPLCLmgpHEXq4Vj7oAlWDAKOAQp3q-oGGJKKDNNrdG3UpS-ps30iTVFNQEO_wEzjgsYUIuv8oEjeBelefpd169VYKI8WCPmcNLQs3MC9xZ-WyolKsOth6FuZrcyII4HQyXoCEF9Mpaw/s1600/spike_omnibus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDVPLCLmgpHEXq4Vj7oAlWDAKOAQp3q-oGGJKKDNNrdG3UpS-ps30iTVFNQEO_wEzjgsYUIuv8oEjeBelefpd169VYKI8WCPmcNLQs3MC9xZ-WyolKsOth6FuZrcyII4HQyXoCEF9Mpaw/s400/spike_omnibus.jpg" width="262" /></a></div>
Eilen kirjoittelin lukemastani Angel-kokoelmasta ja nyt on sitten toisen Buffy-vampyyrin, Spiken vuoro. Tilasin molemmat kokoelmat samaan aikaan, mutta Spiken päädyin niistä lukemaan ensin -olihan hahmosta tv-sarjassa kehittynyt Angelia mielenkiintoisempi. Vaikka tarinat eivät virallista sarjajatkumoa olekaan, niissä on kuitenkin säilynyt sarjan henki ja dialogia lukiessa voi päänsä sisällä kuulla <b>James Marstersin</b> Spike-äänen selvästi.<br />
<br />
Vuonna 2009 julkaistun <i>Spike Omnibus</i> -kokoelman 470 sivua sisältää seuraavat tarinat:<br />
<br />
<i>* Spike: Old Times</i><br />
<i>* Spike: Old Wounds</i><br />
<i>* Spike: Lost & Found</i><br />
<i>* Spike vs Dracula</i><br />
<i>* Spike: Asylum</i><br />
<i>* Spike: Shadow Puppets </i><br />
<br />
<i>"Asylumin"</i> ja "<i>Shadow Puppetsin"</i> on käsikirjoittanut<b> Brian Lynch</b> ja piirtänyt yksi suosikkipiirtäjistäni<b> Franco Urru</b>. Lynch päätyi näiden Spike-tarinoidensa jälkeen viralliseksi Buffy-maailman käsikirjoittajaksi, kun<b> Joss Whedon</b> otti hänet mukaan kirjoittamaan Angel tv-sarjan jatkoksi tehtyä <i>Angel: After the Fall</i> -sarjakuvaa.<br />
<br />
<i>"Old Timesin"</i> ja <i>"Spike vs. Draculan"</i> on käsikirjoittanut<b> Peter David</b>, <i>"Old Woundsin"</i> ja <i>"Lost & Foundin"</i> puolestaan<b> Scott Tipton</b>. Näistä kolme on piirtänyt<b> Fernando Goni</b> ja<i> "Spike vs. Draculassa"</i> piirtäjiä on ollut useita.<br />
<br />
<i>"Old Times"</i> kietoo yhteen Spiken menneisyyttä ihmisenä ja nykypäivänä vampyyrinä, joka ei edelleenkään ole antanut anteeksi häntä vastaan aikoinaan kieroilleille. Rankasti alkuperäistä käsittelevä tarina on kuitenkin kiva, joskin hieman epäsopiva Spiken historiaan nähden kokonaisuutena. Noh, olisihan se näinkin voinut mennä. Myös<i> "Old Wounds"</i> katsoo menneisyyteen ja antaa Spikelle lisää historiaa. Mukana häärivät myös Angel joukkioineen, mutta tarinassa nähtävästä realistisuuteen pyrkivästä piirrosjäljestä minä en oikein välitä.<i> "Lost & Found" </i>on Spiken ja Angelin yhteinen tarina, mutta sekä tarinaltaan että piirrosjäljeltään vähän mitäänsanomaton.<br />
<br />
<i>"Spike vs. Dracula"</i> kertoo, miten Spikesta ja Draculasta tuli aikoinaan veriviholliset ja kuinka nämä kaksi ovat kohdanneet vuosikymmenten varrella useamminkin kuin kerran. Ihan hupaisia pikkutarinoita, joskin kaikkien piirrostyylistä en pitänyt.<br />
<br />
<i>"Asylum"</i> on buffyverselle tyypillisempi ja synkempi tarina, joka sijoittaa sankarimme yliluonnollisille tyypeille tarkoitettuun mielisairaalaan, jonka tarkoituksena on parantaa sinne tulevia, mutta joka kuitenkin on jotain ihan muuta.<i> "Shadow Puppets"</i> taas ottaa käyttöön Angel-tv-sarjassakin nähdyn idean Smile Time -lastenohjelmasta, joka imaisee ohjelmaa katsovien lasten elinvoiman (ja tekee sankareistamme hassuja nukkeja). Sanotaan nyt näin, että mieluummin luen noita tarinoita, joissa hahmot ovat ihan itseään eivätkä nukkeja. Onhan näissä oma huumorinsa.Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-55668482141142727442011-08-03T16:38:00.001+03:002011-08-03T16:38:35.100+03:00Luettua: Angel Omnibus, vol 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdBdnzldWMo9MMfWj4wLWyoSLK0eNar3H9X3eyA_VmvZYSGev4tHUQFTPGHMrOuY5iwNOA_pj6rXbxGmF5DCQrYBuxksgKdNP1yZJG4IirabNJ_AKZJVWVYSunQesEy2qsDPoRFlh1wI/s1600/angel-omnibus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLdBdnzldWMo9MMfWj4wLWyoSLK0eNar3H9X3eyA_VmvZYSGev4tHUQFTPGHMrOuY5iwNOA_pj6rXbxGmF5DCQrYBuxksgKdNP1yZJG4IirabNJ_AKZJVWVYSunQesEy2qsDPoRFlh1wI/s400/angel-omnibus.jpg" width="262" /></a></div>
Tilasin keväällä Buffy/Angel-addiktioni jatkoksi hieman sarjakuvia ja kun eteen sattui näppärä kokoelma edullisesti, niin nettikaupassa "buy"-nappulan painaminen on yllättävän helppoa.<br />
<br />
<i>Angel Omnibus, vol 1</i> (oletettavasti vol 2 on myös olemassa tai ainakin tulossa) sisältää seuraavat tarinat:<br />
<br />
<i>* The Curse</i><br />
<i>* Old Friends</i><br />
<i>* Angel: Spotlight</i><br />
<i>* Auld Lang Syne</i><br />
<br />
Nämä Angel-tarinat sisältävät samoja hahmoja kuin tv-sarjassa ja viittauksia sarjassa nähtyihin tapahtumiin, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään virallista <b>Joss Whedon</b> -jatkumoa vaan ihan muiden käsikirjoittamia tarinoita. Vajaa 500 sivua Angel-tarinaa on kuitenkin sarjan fanille oikein mukava paketti.<br />
<br />
Piirroksesta vastaa lähes kokonaan <b>David Messina</b>, jonka tyyliä ihailen suuresti. Ainoastaan kokonaisuudessa "<i>Spotlight</i>", joka kertoo Illyrian, Gunnin, Wesleyn, Doylen ja Connorin tarinat, on mukana muita piirtäjiä (<b>Nicola Scott, Mark Pennington, Mike Norton</b> ja<b> Bob Gill</b>). Tarinasta puolestaan vastaa pääosin<b> Jeff Mariotte</b>.<br />
<br />
<i>"The Curse"</i> on kertomus Angelin matkasta Romaniaan, missä hän pyrkii löytämään hänet aikoinaan kironneen mustalaisryhmän ja sitä kautta apua kiroukselleen. Ei sille sielukiroukselle vaan sille onnellisuuskiroukselle. Tarina on hieno ja piirretty upeasti. Siinä on mukana Angelin angsti sataprosenttisesti. <i>"Old Friends"</i> puolestaan on vähän hömppä tarina sarjasta tuttujen hahmojen ilmaantumisesta Angelin elämään kummallisina kaksoisolentoinaan. Tästä tarinasta tuli mieleen enemmänkin se, että vanhoja, jopa jo kuolleita, hahmoja ja niiden välisiä jännitteitä haluttiin esitellä uudelleen. Ei oikein toiminut.<br />
<br />
<i>"Spotlightin"</i> henkilötarinoissa puolestaan on enemmän itua. Ne kun tyyliltäänkin pyrkivät vain kasvattamaan hahmoja ja taustoittamaan niitä. Mukavia välipaloja, mutta lopulta ei sen kummempia.<br />
<br />
<i>"Auld Lang Syne"</i> menee sitten asian ytimeen eli Angelin ja Spiken väliseen viha-rakkaus -suhteeseen. Molemmat sieluvampyyrit alkavat nähdä rajuja painajaisia ja päätyvät sekopäisinä ottamaan keskenään vähän käsirysyä ennen kuin tajuavat, että heillä onkin edessään yhteinen vihollinen. <br />
<br />
Seuraavaksi <i>Spike: Omnibus</i> ;-)Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-21991068921848628692011-07-29T10:00:00.003+03:002022-04-07T18:57:16.690+03:00Elokuva-arvostelu: Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2 (2011)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMhtQIDy2sj1-wSeIjuSKZRBZc5IDOESLYDCqDuGu8o4j-1jZIfnxDX_So-DWpAT0GgIqwKGlbwAxAvfMfWJgorCVBpSQV46cRkqj7CMumDn9-Xol3IGfa-vGkiddnloybXvtXwRoNwew/s640/snape1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMhtQIDy2sj1-wSeIjuSKZRBZc5IDOESLYDCqDuGu8o4j-1jZIfnxDX_So-DWpAT0GgIqwKGlbwAxAvfMfWJgorCVBpSQV46cRkqj7CMumDn9-Xol3IGfa-vGkiddnloybXvtXwRoNwew/s640/snape1s.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div>Nyt se sitten päättyi, 10 vuoden mittainen, huikean kasvun ja kehityksen kokenut velhomaailman seikkailu visuaalisessa muodossaan, sillä julkaistu on viimeinen <a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/harry%20potter" target="_blank">Harry Potter</a> -elokuva.<i> </i><div><i><br /></i></div><div><i>Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2 </i>keskittyy Harryn (<b>Daniel Radcliffe</b>) ja lordi Voldemortin (<b>Ralph Fiennes</b>) viimeiseen hyvän ja pahan väliseen taisteluun, kun ystäviensä Hermionen (<b>Emma Watson</b>) ja Ronin (<b>Rupert Grint</b>) kanssa Voldemortin sielun palasia sisältäviä hirnyrkkejä etsivä velhopoika joutuu lopulta kohtaamaan arkkivihollisensa, kaikkien aikojen suurimman pimeyden velhon eeppisiä mittoja saavassa elämän ja kuoleman taistelussa.<br />
<br />
Maailman suosituimmaksi kasvaneen elokuvasarjan viimeisen ja odotetuimman osan harteille oli ladattu suuria paineita - pitihän sen toteuttaa katsojien toiveet ja unelmat<b> J.K. Rowlingin</b> lähes pyhäksi muodostuneesta sanasta. Seitsenosaisen kirjasarjan viimeisen osan jakamista kahdeksi elokuvaksi myös kritisoitiin. Päätös osoittautui lopulta toimivaksi, sillä tällä tavoin lopun ajan käsinkosketeltava dramatiikka on saatu viipyilevämmän<i> Kuoleman varjelukset - osa 1:n</i> jälkeen paremmin haltuun ja tärkeät tapahtumat saavat enemmän huomiota.<br />
<br />
Kahtiajaon jälkeenkin tarinaa on niin paljon, että<i> Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2</i> kiirehtii paikoitellen, eikä ehdi paneutua Rowlingin jokaiseen riviin. Kiireestä huolimatta kolme edellistäkin Potteria ohjanneen<b> David Yatesin</b> käsissä<b> Steve Klovesin</b> käsikirjoitus taipuu alkuperäiselle materiaalilleen uskolliseksi seikkailuksi, joka varmasti tyydyttää sarjan uskolliset ystävät, liikutuksesta puhumattakaan.<br />
<br />
Viimeinen Potter nähdään kolmiulotteisena, mitä käytetään elokuvan tehokeinona hillitysti ja siististi. 3D korostaa elokuvan jo ennestään komeaa visuaalisuutta, mutta ei nosta itseään pääosaan. Kokonaisuudesta muodostuu yli kahden tunnin pituudesta huolimatta otteessaan pitävä seikkailu, joka antaa arvoa henkilöilleen ja liikuttaa juuri oikeissa kohdissa, sillä taistelun tuoksinasta irrotetut syventävät hetket nousevat vaikuttavuudessaan sarjan parhaimmistoon. Kaikkien Harry Potterin kanssa yhdessä vietettyjen tuntien jälkeen voi reilusti sanoa Yatesin onnistuneen luomaan syvällisen sekä laadultaan rikkaan ja toimivan päätöksen miljoonien rakastamalle tarinalle.<br />
<br />
Jopa päätösepilogi nimittäin toimii elokuvassa kirjaa paremmin, sillä se tuntuu vetävän tarinan langat siististi yhteen ympyrän sulkeutuessa. Kaiken taistelemisen ja synkkyyden jälkeen se palauttaa elokuvaan sarjan alussa <b>Chris Columbuksen</b> vetovuoron aikana nähdyn värikylläisen suloisuuden ja viattomuuden.<br />
<br />
Jokaisen Potter-elokuvan tapauksessa kuuluu tapoihin valitella sitä, että tiettyjä kohtauksia on elokuvaversiosta jätetty pois. Professori Dumbledoren (<b>Michael Gambon</b>) menneisyys on typistetty pieneksi sivulauseeksi ja velho Grindelwaldista kertova osuus on jätetty kokonaan pois, mikä saattaa harmittaa sarjan ystäviä. Loppua kohden sarjan mielenkiintoisimmaksi hahmoksi nousevan professori Kalkaroksen (<b>Alan Rickman</b>) rooli on kuitenkin onnistuttu sisällyttämään kaikessa liikkuttavuudessaan. Mukana on myös muutamassa aikaisemmassa elokuvassa hyvin pienelle huomiolle jäänyt professori McGarmiwa (<b>Maggie Smith</b>), joka pääsee viimeisessä osassa jälleen tositoimiin.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2<br />
<i>Ohjaus: </i>David Yates<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Steve Kloves, perustuu J.K. Rowlingin romaaniin<br />
<i>Pääosissa:</i>Daniel Radcliffe, Rupert Grint, Emma Watson, Alan Rickman, Ralph Fiennes<br />
<i>Valmistusmaa:</i> UK / USA 2011<br />
<i>Genre:</i> seikkailu / fantasia<br />
<i>Ikäraja:</i> 11<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1201607/">IMDb</a><br /><br />
<span style="font-size: x-small;">Arvostelu on julkaistu alun perin<a href="http://www.episodi.fi/"> Episodi</a>ssa ja siitä hieman muokattu blogia varten</span><br />
<br />
<span style="font-size: xx-small;"><b>Kuva</b>: © 2011 Warner Bros. Ent.</span><br />
<span style="font-size: xx-small;">Harry Potter Publishing Rights © J.K.R.</span><br />
<br />
<span style="font-size: xx-small;">Harry Potter characters, names and related indicia are trademarks of and © Warner Bros. Ent. All Rights Reserved.</span> <span style="font-size: x-small;"> </span> </div>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-54018504725744953892011-07-28T10:00:00.002+03:002022-04-07T18:59:41.338+03:00Elokuva-arvostelu: Bad Teacher (2011) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBOKmow6z2v8P0L6CraoWAXkWU-tr8_KFKnZg5SSbWcR75eYlC8CzPHcrhX5pO-ruVNRQNEGhRcuPfr3-udAoY4NKSJG5vlaQP6y1EdhRgqNk9nf5VM-bo-QEiz15MTHHjO07pFbBLJ8A/s1600/bad-teacher1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBOKmow6z2v8P0L6CraoWAXkWU-tr8_KFKnZg5SSbWcR75eYlC8CzPHcrhX5pO-ruVNRQNEGhRcuPfr3-udAoY4NKSJG5vlaQP6y1EdhRgqNk9nf5VM-bo-QEiz15MTHHjO07pFbBLJ8A/s640/bad-teacher1s.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Paljon on kerrottu tarinoita koulun rasittavuudesta oppilaiden näkökulmasta, mutta entäpä kun koulu tuntuu pakkopullalta jopa kansakunnan kynttilän eli opettajan mielestä?<i> </i><div><i><br /></i></div><div><i>Pahan pukin</i> (2003) koulumaailmaan sijoittuvassa vastineessa Elizabeth Halsey (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/cameron%20diaz" target="_blank">Cameron Diaz</a></b>) on ilkeä ja vastuuton opettaja. Hän on pinnallinen ihminen, joka on menossa naimisiin unelmiensa rikkaan prinssin kanssa, joka on luvannut ottaa hänet elätikseen, ettei hänen enää tarvitsisi tehdä kamalaa työtään. Kun sulhanen tuleekin häiden suhteen toisiin ajatuksiin ja heittää itsekkään Elizabethin pihalle, joutuu nainen palaamaan koulun piinapenkkiin kasvattamaan ennen kaikkea itseään.<br />
<br />
Kesäkomediana nähtävä <i>Bad Teacher</i> on elokuva, jonka hahmoista on vaikea pitää. Diazin opettaja on tunteeton omaan napaansa tuijottaja, joka rikkoo lakeja ja pääsee silti -moraalisesti ajateltuna vähän liian helposti- pälkähästä.<br />
<br />
Elokuvan huumoria kaivellaan Elizabethin epäkonservatiivisesta, pilveä koulun parkkipaikalla polttelevasta elämänasenteesta ja hänen suhtautumisestaan niin oppilaisiinsa kuin itseään perinteisempiin opettajakollegoihin. Huumori on ilkeämielistä, muttei kuitenkaan ylitseampuvan räävitöntä, ja sille nauramisesta tulee vaivaantunut olo. Fyysisen komedian taitava ja karismaattinen Diaz onnistuu kuitenkin luomaan hahmoonsa sen verran positiivisia piirteitä, että loppupuolelle mentäessä ja tarinan kaaren häntä kasvattaessa sympatiat alkavat lopulta olla hänen puolellaan.<br />
<br />
Elizabethin miespuolisina kollegoina nähtävät <b>Justin Timberlake</b> ja <b>Jason Segel</b> loistavat hauskoissa sivuosissaan. Timberlaken Scott on täydellisen aivoton tollo, kun taas Segelin tuhdista jumppamaikasta löytyy mukavaa sosiaalista älykkyyttä. Yksi elokuvan riemastuttavimpia kohtauksia onkin näiden “kilpakosijoiden” kesken käytävä sanailu luokkaretken aikana. Myös<b> Lucy Punch</b> Elizabethin tunnollisena, mutta neuroottisuutensa vuoksi ratkeamispisteessä olevana kollegana onnistuu tuomaan elokuvaan muutaman hykerryttävän hetken lisää.<br />
<br />
<b>Lawrence Kasdanin </b>poika <b>Jake Kasdan</b> on aikaisemmin ohjannut Suomessa hieman vähemmälle huomiolle jääneet komediat <i>Walk Hard: The Dewey Cox Story</i> (2007) ja<i> Orange County</i> (2002). Käsikirjoituksesta vastanneet <b>Gene Stupnitsky </b>ja <b>Lee Eisenberg</b> ovat puolestaan tuttuja kynäiltyään kammottavan luolamieskomedian <i>Year One - Kaiken alku</i> (2009).<br />
<br />
Häijystä huumoristaan huolimatta<i> Bad Teacher </i>jää puolivillaiseksi. Se ei räväytä eikä yllätä kunnolla, mutta ei heppoisalla hahmonkasvatuksellaan onnistu myökään voittamaan katsojan sydäntä puolelleen -rankempaa kallistusta jompaan kumpaan suuntaan olisi nyt kaivattu. Suhteellisen viihdyttävän puolitoistatuntisen kesäauringon sulattamille aivosoluille se toki suo.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★</span><span style="font-size: x-large;">★★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Bad Teacher<br />
<i>Ohjaus: </i>Jake Kasdan<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Gene Stupnitsky, Lee Eisenberg<br />
<i>Pääosissa:</i> Cameron Diaz, Jason Segel, Justin Timberlake, Lucy Punch<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> komedia<br />
<i>Ikäraja:</i> 13<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1284575/">IMDb</a><br /><br />
<span style="font-size: x-small;">Arvostelu on julkaistu alun perin Episodissa</span></div>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-11952415753772840242011-07-20T09:04:00.002+03:002022-04-07T19:09:17.699+03:00Elokuva-arvostelu: Burleski (2010) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7oan0mttJQhW2b9170ErcFaXsz414isXfkibipqvV6im3abGchjQasjyheQfVJzxnjbKGMUYkIzxal2x7kpa8VDdw8R_w3w8TWZvNLMrifFtCH6xtYGePbeIR-W70zqOi0jLznn7eBYc/s1600/burleski1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="352" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7oan0mttJQhW2b9170ErcFaXsz414isXfkibipqvV6im3abGchjQasjyheQfVJzxnjbKGMUYkIzxal2x7kpa8VDdw8R_w3w8TWZvNLMrifFtCH6xtYGePbeIR-W70zqOi0jLznn7eBYc/s640/burleski1s.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pikkukaupungin tyttö Ali (<b>Christina Aguilera</b>) muuttaa Kaliforniaan haaveenaan päästä isona laulavaksi ja tanssivaksi esiintyjäksi. Hän päätyy Tessin (<b>Cher</b>) omistamaan burleskiklubiin, jonka kiltti baarimikko Jack (<b>Cam Gigandet</b>) antaa söpölle ja sympaattiselle tytölle säälistä töitä tarjoilijana ja lopulta myös katon pään päälle.<br />
<br />
Ali yrittää vakuuttaa Tessin ja tämän avustajan Seanin (<b>Stanley Tucci</b>) kyvyistään, mutta kaksikko ei halua antaa tytön edes yrittää. Heillä on jo tähtönen, Nikki (<b>Kristen Bell</b>), joka tosin on hieman liikaa viinaan menevä. Lopulta Ali saa mahdollisuuden -tai paremminkin ottaa sen väkisin- ja hurmaa vahvalla äänellään kaikki lähistöllä liikkuvat.<br />
<br />
Neuvokkaasta tytöstä tulee show'n vetonaula ja myös Tessin luotettava neuvonantaja hetkellä, jolloin pankki -ja samalla bisnesmies Marcus (<b>Eric Dane</b>)- uhkaa viedä klubin Tessiltä maksamattomien velkojen takia.<br />
<br />
<i>Burleski</i> vetoaa katsojaan enemmän Aguileran upean lauluäänen ja visuaalisesti komean ympäristönsä kautta kuin varsinaisesti tarinallaan. Tarina nimittäin on kevyt kuin mikä ja niin ennalta-arvattava, että välillä ärsyttää. Kunnollista jännitettä draamasta ei synny. Lisäksi esiintyminen, mikä ei vaadi laulamista tai tanssimista, on harmillisen jäykkää ja luonnotonta ja näyttelijöiden ulosanti töksähtelee pahemman kerran.<br />
<br />
Musikaalissa nähdään paljon seksikästä tanssia (joka ei kuitenkaan taida kovin lähellä sitä oikeaa burleskia olla) ja koreiden asujen täyttämiä esityksiä, mutta suurin ansio lepää ehdottomasti Aguileran lauluäänessä. Se nimittäin oikeasti saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä! Mikäli rooliin olisi valittu joku vaatimattomammalla äänellä varustettu laululintunen, olisi elokuvasta kadonnut se viimeinenkin voima, mikä siinä nyt Aguileran syvän ja vahvan äänen kautta on.<br />
<br />
Ei<i> Burleski</i> mikään <i>Chicago</i> ole, mutta (hyvin kilttiä) seksiä tihkuvia laulu- ja tanssiesityksiä ihaileville tässäkin riittää katsomista. Ja kepoisena hyvänmielen tuojana voi tätä suositella kertakatseluksi muillekin sellaisiin hetkiin, kun vakava draama on täysin pois suljettu genre. Ei vaan kannata odottaa mitään suurta ja hienoa, maailmoja syleilevää mahtavuutta. Söpön kevyt, erittäin ennalta arvattava elokuva, jolla on kuitenkin suuri ääni.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★</span><span style="font-size: x-large;">★★★</span></div>
<br />
<i>Alkuperäinen nimi: </i>Burlesque<br />
<i>Ohjaus ja käsikirjoitus: </i>Steve Antin<br />
<i>Pääosissa:</i> Christina Aguilera, Cher, Cam Gigandet, Stanley Tucci, Eric Dane, Kristen Bell, Alan Cumming<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2010<br />
<i>Genre:</i> musikaali / draama / romantiikka<br />
<i>Ikäraja:</i> sallittu<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1126591/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-89308285451297539952011-07-16T23:40:00.007+03:002022-04-07T19:12:49.474+03:00Elokuva-arvostelu: Zoolander (2001)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtEWxw88b3Scx7GC73qj0fY1H9FCc-Apu5G13BY2qXoDezu7Lwvir2_IxmOMD0WZyx1VQ2r31tn_WfUbk5kmDKKpu9dYdVMdPzZ0_k_49Blhr3Dkn9Qv6Ds56EkLqUeoaSPoZ0c5uQpX4/s1600/zoolander1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtEWxw88b3Scx7GC73qj0fY1H9FCc-Apu5G13BY2qXoDezu7Lwvir2_IxmOMD0WZyx1VQ2r31tn_WfUbk5kmDKKpu9dYdVMdPzZ0_k_49Blhr3Dkn9Qv6Ds56EkLqUeoaSPoZ0c5uQpX4/w686-h480/zoolander1.jpg" width="686" /></a></div><div>Olen ollut viime aikoina jostain syystä hieman alamaissa ja kaivannut jotain todella kevyttä katseltavaa. Eräänä päivänä keksin, että haluan ehdottomasti katsoa uusiksi <b>Ben Stillerin</b> <i>Zoolanderin</i>. </div>
<br />
Lauantai-ilta ja toiveena saada aivot narikkaan pariksi tunniksi - <i>Zoolanderin</i> avulla se onnistuu!<br />
<br />
<i>Zoolander</i> kertoo veteraanimallista, Derek Zoolanderista (<a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/ben%20stiller" target="_blank">Ben Stiller</a>), jonka maailma järkkyy, kun hän menettää Vuoden Miesmalli -tittelinsä uudelle tulokkaalle Hanselille (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/owen%20wilson" target="_blank">Owen Wilson</a></b>). Time -lehden toimittaja Mathilda (<b>Christine Taylor</b>) kirjoittaa hänestä vielä tylyn jutun lehteenkin. Masentunut Derek lähtee etsimään itseään, mutta kotikonnuilta, <b>Jon Voightin</b> esittämän kaivoksessa työtään tekevän isäukon luota sitä ei tahdo löytyä. Niinpä hän joutuu muotiguru Mugatun (<b>Will Ferrell</b>) näppeihin. Ja tämä mies ei olekaan mikään tavallinen muotisuunnittelija vaan hänellä on näppinsä pelissä myös politiikan likaisella areenalla, apunaan kylmä ja kova apurinsa Katinka (<b>Milla Jovovich</b>).<br />
<br />
<i>Zoolander</i> on tolkuttoman hupaisa komedia, jota on ilo katsoa. Sen hauskuus on sydämellistä, vähän jokaiseen suuntaan irvuilevaa, mutta ketään suuremmin loukkaamatonta hauskuutta, joka naurattaa oikeasti. Stiller on oikeasti symppis lievästi sanottuna yksinkertaisena miesmallina, jonka palikkamaisuuden Stiller ihanan itseironisesti tuo omassa ohjauksessaan pinnalle.<br />
<br />
Wilson ja Stiller ovat kilpailevana mallikaksikkona loistavia - kaksi erittäin fyysistä koomikkoa yhdessä toimii todella hyvin. Cameorooleissa nähdään suuri liuta populaarikulttuurin nimiä<b> David Bowiesta Natalie Portmaniin</b>, <b>Lenny Kravitzista Billy Zaneen</b> ja <b>Paris Hiltoniin</b>. Höpsön lisän mukaan tuovat Derekin kämppiksinä asustavat mallipojat Brint (<b>Alexander Manning</b>), Rufus (<b>Asio Highsmith</b>) ja Meekus (ei vielä mitään Eric Northman-piirteitä omistava <b>Alexander Skarsgård</b>), joiden kohtalo kelpaisi Darwinin palkintoihin kirkkaasti.<br />
<br />
Toimittaja-Mathildana nähtävä Taylor muuten on Stillerin vaimo oikeassa elämässä. Niin, ja nähdäänhän elokuvassa myös "suomalaista" väriä, sillä Hanselin luona asustaa Suomesta kotoisin oleva bändillinen kääpiöitä.<br />
<br />
Eihän <i>Zoolander</i> mikään elokuvahistorian merkkiteos ole, mutta kevyenä, aivottomana viihteenä se toimii erinomaisesti. <br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★</span><span style="font-size: x-large;">★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Zoolander<br />
<i>Ohjaus: </i>Ben Stiller<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Drake Sather, Ben Stiller, John Hamburg<br />
<i>Pääosissa:</i> Ben Stiller, Owen Wilson, Will Ferrell, Christine Taylor, Milla Jovovich<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA / Australia / Saksa 2001<br />
<i>Genre:</i> komedia<br />
<i>Ikäraja:</i> 11<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt0196229/">IMDb</a><a href="http://www.imdb.com/video/imdb/vi751502873/"></a>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-6999775783856629862011-07-11T08:54:00.003+03:002022-04-07T19:14:31.342+03:00Elokuva-arvostelu: Dokumentti-Oscarin voittanut Inside Job (2010)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqt3jyMfG7VjejaqaqAAYKJ8gBxbx_IrS8Ei1n5PzoGt8TsB4uNnfcxfAMjTGcVRAVyakKi7PBi2dZEM4yLdJIHzTP0lNeQaltifzkNV79ksFRbBwoeXT2_nsCWLFrtMRdImAcMWmxbsY/s1600/inside-job-movie-poster.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqt3jyMfG7VjejaqaqAAYKJ8gBxbx_IrS8Ei1n5PzoGt8TsB4uNnfcxfAMjTGcVRAVyakKi7PBi2dZEM4yLdJIHzTP0lNeQaltifzkNV79ksFRbBwoeXT2_nsCWLFrtMRdImAcMWmxbsY/s400/inside-job-movie-poster.jpg" width="268" /></a></div><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/dokumentti" target="_blank">Dokumentteja</a> pitäisi katsoa useammin. Ja dokumenttien tekijöille nostaa hattua useammin. Niin loistavia tutkimuksia monet näistä elokuvantekijöistä tekevät paljastaessaan maailman vääryyksiä ja tuoden niitä selkeän kuvallisessa muodossa meidän tavallisten ihmisten katsottavaksi.<br />
<br />
Tänä vuonna dokumentti-Oscarin voittanut<i> Inside Job</i> on yksi niistä, jotka näyttävät katsojille tylyjä faktoja kieroilusta ja suoranaisesta pahuudesta ja joiden toivoisi muuttavan maailmaa edes hiukan. <b>Charles Fergusonin </b>ohjaamassa dokumentissa kerrotaan koko maailman talouden sekaisin laittaneesta ahneudesta eli mitä tapahtui vuonna 2008, kun maailmantalous romahti.<br />
<br />
Viime vuosikymmenen lopun lama alkoi Fergusonin mukaan kourallisen, liiallisen vallan kahvaan päässeen ihmisen ahneuden takia. Hän selvittää syitä aina 80-luvulle asti, jolloin Yhdysvalloissa alettiin vapauttaa taloutta valtionhallinnon sääntelystä. Hän kertoo tämän johtaneen lopulta siihen, että mitään ei enää saanut säädellä, sillä lähes mafian lailla johtavien talousjohtajien vallan lonkerot ulottuivat lobbauksen kautta joka paikkaan. Vaikka tavalliset kansalaiset alkoivat tuntea talouden ongelmat omissa kukkaroissaan ja lopulta nahoissaan, ei valtiovallalla ollut enää voimia eikä välttämättä enää niin suurta kiinnostustakaan tehdä asialle mitään. Kansalaiset köyhtyivät ja menettivät kotinsa, Wall Streetin johtajat saivat miljardeja bonuksina ja palkkioina. Se, että Yhdysvaltain talouskriisin ei ymmärretty vaikuttavan koko maailman talouteen, tuntuu käsittämättömältä väitteeltä.<br />
<br />
Dokumentissa haastatellaan useita asianomaisia, mutta suurimmat johtajat olivat kieltäytyneet haastatteluista.<br />
<br />
<i>Inside Job</i> on järkyttävää katseltavaa, mutta sitä ei kuitenkaan ole tehty täysin ilman pilkettä silmäkulmassa. Se ei ole yhtä huumoripitoinen kuin vaikkapa <b>Michael Mooren</b> dokumentit, mutta se viihdyttää ja kauhistuttaa aivan samalla tavalla. Kertojaäänenä toimii <b>Matt Damon</b>, jonka ääni sopii tällaisen salaliittoteorian kertomiseen mitä mainioimmin. Aihe ei ole talousasioita tarkemmin tuntemattomalle kovinkaan yksinkertainen vaan <i>Inside Job</i> vaatii, että katsojan kaikki hoksottimet ovat mukana.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Inside Job<br />
<i>Ohjaus: </i>Charles Ferguson<i> </i><br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Chad Beck, Charles Ferguson, Adam Bolt<br />
<i>Kertoja:</i> Matt Damon<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2010<br />
<i>Genre:</i> dokumentti<br />
<i>Ikäraja:</i> sallittu<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1645089/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-69107205897446211462011-07-06T15:19:00.000+03:002011-07-06T15:19:03.934+03:00Luettua: L.J. Smithin Vampire Diaries (The Awakening, The Struggle, The Fury & Dark Reunion)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlnH1b8VyrISY22E0ya9hu1-ugU2ii0nQqFC4bAbovaORYGyg557shA8ivLLbDGJMfVHf7FZvuO4rtEOFqzGhUeB6WAwqGjE68kz9iCzp7j4f31WuGtOcmcC84AnLA2_YvHkZIlW8MKV4/s1600/vampdiaries1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlnH1b8VyrISY22E0ya9hu1-ugU2ii0nQqFC4bAbovaORYGyg557shA8ivLLbDGJMfVHf7FZvuO4rtEOFqzGhUeB6WAwqGjE68kz9iCzp7j4f31WuGtOcmcC84AnLA2_YvHkZIlW8MKV4/s400/vampdiaries1.jpg" width="265" /></a></div>Kaipasin kesälomareissulle lähtiessäni lukemista ja kiitos Ursulan avosydämisyyden, sain vampyyrisarjahuumassani luettavakseni <i>Vampire Diaries</i> -tv-sarjan taustalla olevan kirjasarjan. <b>L.J. Smithin</b> kirjoittama sarja koostuu neljästä osasta, jotka näissä Ursulan kirjoissa oli näppärästi niputettu niin, että <i>The Awakening</i> ja <i>The Struggle</i> löytyvät yksistä kansista ja<i> The Fury</i> sekä<i> Dark Reunion</i> samoin yhdestä paketista.<br />
<br />
<i>Vampire Diaries</i> oli alun perin trilogia ja se julkaistiin jo vuonna 1991. Suuren suosion ja lukijoiden painostuksen jälkeen Smith kirjoitti sarjalle vielä neljännen osan, seuraavana vuonna julkaistun <i>Dark Reunionin</i>, joka kertoo tarinaa Elenan sijaan hänen ystävänsä Bonnien näkökulmasta. <br />
<br />
Kirjat kertovat tv-sarjan tapaan pikkukaupungin suositusta tytöstä Elena Gilbertistä sekä häntä piirittävistä vampyyriveljeksistä Stefan ja Damon Salvatoresta. Kirjoissa Elenalla on kaksi hyvää ystävää, Britannian druideista periytyvä Bonnie sekä poikamainen Meredith, jota ei tv-sarjassa ainakaan toistaiseksi ole nähty.<br />
<br />
Tv-sarjan katsomisen jälkeen kirjoihin oli hieman vaikea suhtautua, sillä niiden tarina sekä koko maailma on hyvin erilainen kuin mihin tv-sarjan yhteydessä oli ehtinyt tottua. Kirjan hahmot ovat niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin poikkeavia tv-sarjaversioistaan, yhtenä häiritsevänä erona esimerkiksi se, että kirjan Elena on vaalea ja hänen vaaleutensa säihkettä korostetaan kirjassa jatkuvasti. Kun Elenaa ajatellessaan näkee silmiensä edessä vain <b>Nina Dobrevin</b> tummat kutrit, kontrasti on iso.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx9yd7T64qS1DRIyHyqr3ADShnNrdn1NgHv21dCVzj97CaDUuUS4CEu8MPX3hbliPHl1Zil_xs80ZBGhr7qXBJsGd6wPa9bMtadqpZv_eGosIctQ7wadI91EPFR0_5loKgmRAwYyaUf_c/s1600/vampdiaries2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx9yd7T64qS1DRIyHyqr3ADShnNrdn1NgHv21dCVzj97CaDUuUS4CEu8MPX3hbliPHl1Zil_xs80ZBGhr7qXBJsGd6wPa9bMtadqpZv_eGosIctQ7wadI91EPFR0_5loKgmRAwYyaUf_c/s400/vampdiaries2.jpg" width="265" /></a></div>Tv-sarjassa nähty tarina on huomattavasti monipuolisempi kuin mitä kirjoissa kerrotaan, mikä tekee <i>Vampire Diaries</i>-kirjoista hieman yksioikoisia. Smithin kirjoitustyyli on erittäin kevyttä ja tarinaan ei pääse syntymään samanlaista jännitettä kuin tv-sarjassa, sillä yllättäviä tarinankäänteitä tulee hyvin harvakseltaan. Tv-sarjassa yhdeksi mielenkiintoisimmista hahmoista nousevan Damonin rooli on kirjoissa hyvin pieni, eikä hänen monitahoista persoonaansa päästetä valloilleen samalla tavalla. Lisäksi kirjan tapahtumat tapahtuvat jotenkin töksähtämällä, usein vailla kunnon pohjustusta tai sen ihmeempää selitystä, aivan kuin kirjailijalla olisi ollut hyvä idea, mutta sen auki kirjoittamisessa idea olisi loppunut kesken ja hän olisi tehnyt helpon ratkaisun ja vetänyt mutkat suoriksi.<br />
<br />
<i>Vampire Diaries</i> on kuitenkin oivaa aivohömppää kesäkuumalle, fantasiapainotteista teiniromantiikkaa, jota ei ole tarkoitus ottaa mitenkään vakavasti. Kirjat ovat nopealukuisia ja 90-luvun alun vaikutus näkyy tarinassa hauskasti. Mutta täytyy myöntää, että tv-sarja on tässä tapauksessa onnistuttu tekemään alkuperäisiä kirjoja paremmaksi.<br />
<br />
Kirjat on myös suomennettu. Ne on julkaistu nimillä <i>Korpinmusta, Sielunkumppani, Verivala</i> ja <i>Pimeän piiri.</i> Lisäksi suomennettuna on myös L.J. Smithin sarjaa jatkava kirja <i>The Return: Nightfall</i>, joka on suomeksi <i>Sudenhetki</i>. Tämä kirja kuuluu Smithin toiseen vampyyripäiväkirjojen trilogiaan nimeltä<i> The Return</i> ja joka jatkaa tarinaa Damonin näkökulmasta. Se koostuu kirjoista <i>Nightfall, Shadow Souls</i> ja <i>Midnight</i>. Smithiltä oli tulossa myös kolmas trilogia, joka kulkee nimellä <i>The Hunters</i> ja siihen kuuluvat kirjat <i>Phantom, Moonsong</i> ja<i> Eternity</i>. Sarjan julkaisu on kuitenkin vaakalaudalla Smithin ja kustannusyhtiön erimielisyyksien vuoksi. Tv-sarjan suosion johdosta uusia <i>Vampire Diaries</i> -kirjoja on kuitenkin melko varmasti tulossa jatkossakin, ne vain eivät välttämättä ole Smithin kirjoittamia.Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-888968698374807522011-06-28T10:00:00.004+03:002022-04-07T19:34:33.712+03:00Haastattelu: Jeff Bridges - Kova kuin kivi (True Grit)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLQ4bTVZ6lZ8UvB9Z6fzZHEkD5l9Yit6wRrlyTde-AqXXFUlRB3pfSBPT6Nwmd11SxfqtbXOas2CWpZtt1yhYydcFwjM8q_5Y1554P0k4JeFXM61FJU3PA-1QQ9Wi8oPfFwwms3mzMWTs/s1600/Jeff_Bridges_in_True_Grit_8.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLQ4bTVZ6lZ8UvB9Z6fzZHEkD5l9Yit6wRrlyTde-AqXXFUlRB3pfSBPT6Nwmd11SxfqtbXOas2CWpZtt1yhYydcFwjM8q_5Y1554P0k4JeFXM61FJU3PA-1QQ9Wi8oPfFwwms3mzMWTs/s640/Jeff_Bridges_in_True_Grit_8.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Kova kuin kivi - True Grit </i>-elokuvan dvd- ja blu-ray -julkaisun tiimoilta minulla oli ilo ja kunnia saada julkaistavakseen elokuvassa jäyhän kovaa Rooster Cogburnia näyttelevän <b>JEFF BRIDGESIN</b> haastattelu.<br />
<br />
<b>Q: Hei Jeff. Sinua pidetään yhtenä Hollywoodin mukavimmista ihmisistä, mutta olet myös loistava näytellessäsi kovanaamaa kuten Rooster Cogburnia True Gritissä tai Bad Blakea Crazy Heartissa. Onko Jeff Bridgesillä kovanaamainen puolensa?</b><br />
A: (Nauraa) Ei, en minä ole mikään kovanaama. Voin kyllä näytellä sellaista, sillä se on hauskaa. Pidän kovanaamojen näyttelemisestä.<br />
<br />
<b>Q: Oletko sitä mieltä, että Roosterin hahmo kuuluu tähän kategoriaan?</b><br />
A: En usko, että hän itse kutsuisi itseään kovanaamaksi, mutta kyllä, luulen, että muut ihmiset pitävät häntä koviksena. Hän kun on sellainen jörö alkoholisti jolla on usein krapula. Se tekee ihmisestä kovanaaman.<br />
<br />
<b>Q: Kuinka valmistauduit Roosterin rooliin?</b><br />
A: Vertasin Roosterin hahmoa Charles Portisin romaanissaan kirjoittamaan hahmoon, enkä verrannut sitä lainkaan John Wayne -elokuvan versioon hahmosta. Siihen suuntaan Coenin veljekset minua ohjasivat menemään ja seurasin tätä ohjetta.<br />
<br />
<b>Q: Kun tiesit, että John Wayne voitti tuosta kyseisestä roolista Oscarin vuonna 1969, nostiko se paineita roolin esittämisen suhteen?</b><br />
A: Ei, teen vain parhaani joka kerralla. Itse asiassa ensimmäinen ohje, jonka Coenit minulle antoivat oli “Me emme ole tekemässä lännenelokuvan uudelleenfilmatisointia. Me olemme tekemässä elokuvaa Charles Portisin romaanista”. En siis viitannut roolissani John Wayne-elokuvaan ollenkaan. Luin kirjan ja silloin tiesin, mitä Coenit ohjeellaan ajoivat takaa. Kirja on upea ja hyvin paljon sen tyylinen, minkä Coenin veljesten voisikin uskoa tekevän elokuvaksi.<br />
<br />
<b>Q: Osa elokuvasta kuvattiin Austinissa Teksasissa, mikä on kivan musiikillinen kaupunki. Esiinnyitkö missään konserteissa sinä aikana kun olitte kuvausryhmän kanssa siellä?</b><br />
A: Tyttäreni Jessica toimi apulaisenani tässä elokuvassa ja hän oli mukanani jokaisella askeleella. Hän myös soittaa kitaraa, laulaa ja kirjoittaa lauluja, ja olemme tehneet yhdessä muutamia konsertteja. Teimme pari myös Santa Fessä. Yksi näistä konserteista oli erityisesti tarkoitettu maskeerausosaston päällikölle Tarra Daylle, joka oli mukana Crazy Heartissa. Hän nimittäin halvaantui ja me halusimme avustaa häntä rahallisesti pitämällä hänen kunniakseen konsertin. Se oli mahtavaa. Lyöttäydyimme yhteen erään paikallisen yhtyeen kanssa, nousimme lavalle ja teimme oman osuutemme.<br />
<br />
<b>Q: Millaista oli työskennellä jälleen Coenin veljesten kanssa?</b><br />
A: Coenit tekevät omalaatuisia, hyvin uniikkeja elokuvia. He ovat fantastisia. Olen työskennellyt useiden mahtavien ohjaajien kanssa ja jokainen on erilainen. Katsotaan vaikka Scott Cooperia, joka ohjasi Crazy Heartin. Hän oli nimittäin ohjaajana ensikertalainen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ohjannut edes lukionäytelmää, eikä ollut koskaan kirjoittanut yhtään käsikirjoitusta ja hän teki elokuvan 24 päivässä. Hän oli erittäin innostunut ja se tarttui koko kuvausryhmään, koska innostus oli niin aitoa. Siinä ei ollut mitään keinotekoista.<br />
On siis näitä Cooperin kaltaisia ohjaajia ja sitten on näitä coolimpia ohjaajia, niin kuin Coenin veljekset. Mukana ei ole sitä jättiläismäistä innostusta, mutta jokaisena päivänä mukana on kuitenkin tietynlainen coolius. Molemmat saavat aikaan upeita tuloksia. Katsotaan vaikka, mitä he tekivät Big Lebowskin kanssa. Voisi kuvitella, että Coenit ovat hauskoja tyyppejä, mutta ei, eivät he ole sen ihmeemmin hauskoja. Ei sillä, etteikö heillä olisi huumorintajua, mutta eivät he ole alituiseen laukomassa vitsejä. He ovat hyvin mukavia ja ympäröivät itsensä ihmisillä, joiden kanssa ovat työskennelleet aikaisemminkin, jotta kuvauspaikalla olisi kodinomainen tunnelma. <br />
<br />
<b>Q: Näyttelit alkoholistia Crazy Heartissa ja nyt uudestaan True Gritissä. Kuinka olet itse pysynyt järjissäsi ja selvänä kaikki nämä vuodet Hollywoodissa?</b><br />
A: Olen tietenkin ollut krapulassa tarpeeksi monta kertaa itsekin (nauraa). Luulen, että se on hyvää tuuria. Ymmärrän miksi jotkut ihmiset ratkeavat, mutta minusta se on liian tuskallista. Vai mitä luulet? Itse sitä oppii asian aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan opi. He joutuvat mukaan oravanpyörään, mutta itse onneksi olen välttynyt siltä. Voisin toki olla vähän paremmassa kunnossa. Ihailin todella paljon omaa isääni, sillä hän oli terveysintoilija ja aihe oli aina esillä keskusteluissamme. Tapasin sanoa “Isä, jokaisen hetken pitää olla uusi. Jokainen hetki pitää elää kuin se olisi ainutlaatuinen”. Ja hän sanoi “Kyllä, tuo on ihana ajatus, mutta elämä ei toimi niin. Me olemme tapojemme orjia ja kehitämme itsellemme niin hyviä kuin pahojakin tapoja. Sinä haluat kehittää hyviä tapoja.” Vasta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen, tajuan mitä hän ajoi tällä takaa (nauraa).<br />
<br />
<b>Q: Millä tavalla Coenin veljekset työskentelevät yhdessä?</b><br />
A: He ovat kertoneet, että uransa alussa he halusivat toisen heistä ottavan haltuunsa tuottajan pestin, koska he eivät halunneet kenenkään ulkopuolisen tulevan väliin. Minusta heidän työskentelynsä näyttää siltä, että he käsikirjoittavat, tuottavat ja ohjaavat kaiken yhdessä. Ethan kävelee ympäriinsä kepin kanssa, enkä tiedä mitä hän ajattelee. Joel on heistä se vanhempi ja luulen, että hän on se joka sanoo “action”. Molemmat heistä tulevat antamaan ohjeita aivan kuin tavallinen ohjaaja tekisi. Minusta on ihan luonnollista kysyä neuvoa kummalta tahansa. Kaikki on erittäin rentoa, enkä ole koskaan nähnyt heidän riitelevän keskenään, mikä on oikeastaan aika uskomatonta. Rakastan heidän elokuviaan.<br />
<br />
<b>Q: Ovatko he muuttaneet ohjaustyyliään vuosien varrella?</b><br />
A: No eivätpä oikeastaan. Joel leikkasi poninhäntänsä ja siinäpä se oikeastaan onkin (nauraa)<br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-55764997540115337802011-06-23T10:00:00.002+03:002022-04-07T19:15:26.075+03:00Elokuva-arvostelu: Another Year - Vuosi elämästä (2010) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGKPu3h0cO0ijU9DQjg1s3Ia4tr2XJIv3bYFMyZr2GhY-_tzC2JR7kS-6zbFsqtf1dSGZMbJSgySqaur4NOeteK0J6Db_OrF8gfTb2c0ybg_q7czzuMJa8Of_lJgXILw4iqoof6xHK_CY/s1600/anotheryear1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGKPu3h0cO0ijU9DQjg1s3Ia4tr2XJIv3bYFMyZr2GhY-_tzC2JR7kS-6zbFsqtf1dSGZMbJSgySqaur4NOeteK0J6Db_OrF8gfTb2c0ybg_q7czzuMJa8Of_lJgXILw4iqoof6xHK_CY/s640/anotheryear1.jpg" width="640" /></a></div><br />
Kaiken kaikkiaan viidestä ohjaamastaan tai käsikirjoittamastaan elokuvasta Oscar-ehdolla <b>Mike Leigh</b> (<i>Happy-Go-Lucky, Vera Drake</i>) on tunnettu elämänmakuisista elokuvistaan. <i>Vuosi elämästä</i> keskittyy vuodenaikojen ohi soljuessa kertomaan kaikkien yhteisten vuosien jälkeen edelleen onnellisesti naimisissa olevasta iäkkäästä pariskunnasta ja heidän ei-niin-onnekkaasta lähipiiristään.<br />
<br />
Tom (<b>Jim Broadbent</b>) ja Gerry (<b>Ruth Sheen</b>) elävät leppoisaa elämää töiden, kodin ja pienen viljelypalstansa välillä. Heidän elämänasenteensa on kohdillaan ja he osaavat nautiskella elämän pienistä iloista täysin siemauksin. Aivan yhtä hyvin ei ole kuitenkaan käynyt heidän lähipiirilleen. Gerryn työtoveri Mary (<b>Lesley Manville</b>) on keski-ikään ehtinyt, elämänkumppania kaipaileva nainen, joka hukuttaa yksinäisyyttään viinilasiin. Tomin vanha ystävä Ken (<b>Peter Wrigh</b>t) on myös yksinäinen ja onneton, samoin kuin Tomin veli Ronnie (<b>David Bradley</b>), jonka poika (<b>Martin Savage</b>) on isälleen vihainen mies.<br />
<br />
Kun nuorekkaaksi itsensä tunteva Mary alkaa haikailla Tomin ja Gerryn 30-vuotiaan pojan, Joen (<b>Oliver Maltman</b>) perään, ystävysten välit alkavat rakoilla. Pariskunnan muodostama kivijalka kuitenkin pysyy pystyssä murtumatta.<br />
<br />
<i>Vuosi elämästä</i> on aito, elämänmakuinen ja elämänmyönteinen elokuva. Sen ihmiset ovat kuin suoraan oikeasta elämästä, herkkiä rikkoutumaan, mutta usein ystävyydellä korjattavissa. Broadbentin ja Sheenin muodostama kaksikko on elokuvan sydän, mutta sydäntäsärkevimmän suorituksen tekee Manville raastavan yksinäisessä roolissaan, jonka rempseä olemus henkii kuitenkin epävarmuutta ja hyväksymisen tarvetta. Maryn luhistumisen seuraaminen Manvillen ilmeikkäiden silmien kautta on kipeän aitoa.<br />
<br />
Leigh on kirjoittanut tarinansa lempeän raadollisella kynällä ja ohjaa sen samanlaisin vedoin. Tomin ja Gerryn keittiössä teekupposen ja viinilasin äärellä vietetyt hetket tuovat elokuvan ihmiset iholle aidoimmillaan. Säälimättömien hetkien jälkeen nähdään kuitenkin pieni pilkahdus toivosta. Takaiskuista huolimatta kaikki ei ole menetetty vaan elämä jatkuu. Eikä koskaan tiedä, millaisia yllätyksiä elämällä onkaan vielä takataskussaan. <br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★★</span><span style="font-size: x-large;">★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Another Year<br />
<i>Ohjaus ja käsikirjoitus: </i>Mike Leigh<br />
<i>Pääosissa:</i> Jim Broadbent, Ruth Sheen, Lesley Manville, Oliver Maltman, Peter Wright, David Bradley<br />
<i>Valmistusmaa:</i> UK 2011<br />
<i>Genre:</i> draama / komedia<br />
<i>Ikäraja:</i> sallittu<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1431181/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-90337855722480806432011-06-22T15:48:00.000+03:002011-06-22T15:48:11.614+03:00Luettua: Buffy The Vampire Slayer, Season 8<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_k1FJTcW7CNj-_xaLdLmMIbBY60cM7Az2sped046e-ilC6IZeW7y5q9OxIvphPQrAe8eh9_3qeKJQNfnoAVDzy1ho2PQ1eYz8iNQOZpR4vx8LWhUucjhl_WQ13E24v7fpHiPi4MNOoo/s1600/buffyseason8s.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_k1FJTcW7CNj-_xaLdLmMIbBY60cM7Az2sped046e-ilC6IZeW7y5q9OxIvphPQrAe8eh9_3qeKJQNfnoAVDzy1ho2PQ1eYz8iNQOZpR4vx8LWhUucjhl_WQ13E24v7fpHiPi4MNOoo/s400/buffyseason8s.jpg" width="267" /></a></div>Luin aikaisemmin keväällä <i>Buffy vampyyrintappaja</i> -tv-sarjan jatkoksi sarjakuvana tehdyn "kahdeksannen tuotantokauden" <a href="http://www.elokuvablogi.com/2011/04/luettua-buffy-vampyyrintappaja-pitka.html">ensimmäisen osan</a> suomeksi, mutta seitsemää muuta osaa sain sitten odotella jonkin aikaa ennen kuin pääsin niihin käsiksi. Tämä sarjakuvamuodossa julkaistu kahdeksas kausi sai viimeisen jaksonsa muutama viikko sitten kansiin ja minun pre-orderissa ollut tilaukseni mätkähti postin mukana luukusta muutama päivä sen jälkeen. Näitä sarjakuvia onkin saanut jahdata pitkin maita ja mantuja, kun tällä hetkellä rahatilanne ei antanut myöten tilata niitä kaikkia itselle ja osan jouduin odottamaan kirjastosta. Ja pääkaupunkiseudun kirjastossa useat näistä on vain yhtenä kappaleena, ja näköjään niitä lukevat muutkin ;-)<br />
<br />
Lopulta minulla oli kasassa kaikki osat kakkosesta kasiin, ja pääsin vihdoin <i>Buffy</i> -sarjakuvan kimppuun!<br />
<br />
<i>Buffyn</i> kasikausi on suoraa jatkumoa<i> Buffy</i>-tv-sarjalle ja sen käsikirjoituksesta on vastannut sarjan luoja <b>Joss Whedon</b> itse, joskin osittain yhdessä muiden käsikirjoittajien kanssa.<br />
<br />
Kasikausi esittelee lukijalle Buffyn johtaman vampyyrintappajien armeijan, joka asustaa ja kouluttautuu linnoituksessa Skotlannissa. Mukana on tv-sarjasta tuttuina myös Buffyn sisko Dawn sekä parhaat ystävät Willow ja Xander. Elämä on kuitenkin muuttunut täysin siitä, mitä se oli Sunnydalessa.<br />
<br />
Buffyn elämää varjostaa hämäräperäinen Twilight, joka tuntuu uhkaavan kaikkia vampyyrintappajia. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Yhdysvaltain armeijakin on alkanut Sunnydalen tuhon jälkeen kiinnostua näistä yliluonnollisen vahvoista naisista, eikä aikaakaan kun vampyyrintappajat leimataan terroristeiksi.<br />
<br />
Buffyn ja kumppaneiden matka on täynnä yllättäviä tilanteita, kuten aina Buffy-maailmassa. Mutta sarjakuvassa kaikki viedään piirun verran hurjemmalle tasolle kun käytössä on koko piirretyn maailman mahdollisuudet. Itse kaipailin hieman hillitympää ja maanläheisempää menoa, sillä se oli yksi asia, miksi tv-sarjasta niin kovasti pidin, ja megalomaaniset monsterit alkoivat jo hieman puuduttaa.<br />
<br />
Tarinassa vilahtaa tv-sarjassa nähtyjä hahmoja, kuten esimerkiksi Andrew, Faith, Giles, Amy, Harmony ja Oz. Harmonyn oma tarina oli varsin hupaisa, sillä tv-sarjassa en pitänyt Harmonyn hahmosta kovinkaan, mutta tässä sarjakuvassa se toimii huomattavasti paremmin.<br />
<br />
Salaperäisen Twilightin henkilöllisyys selviää seitsemännessä osassa, minkä jälkeen mukaan tuleekin muutama tuttu hahmo. Kauden lopuksi mennään taas muutenkin tutumpiin tunnelmiin, kun tarinan tapahtumat vedetään lähemmäs maata.<br />
<br />
<i>Buffyn</i> kasikausi on komeaa luettavaa, sillä sarjaa pääosin piirtänyt <b>Georges Jeanty</b> todella osaa tehdä taidetta. Tarina on monitasoinen, samoin kuin tv-sarjakin oli, ja paikoitellen tapahtumien tajuaminen vaatii ihan oikeasti keskittymistä. Kirjat menivät ehdottomasti itselle hankittavien listalle, sillä näitä voi varmasti lukea useampaankin kertaan ja aina niistä löytää jotain uutta.<br />
<b><br />
</b><br />
<b>Buffy, Season 8: </b><br />
1. The Long Way Home (on myös suomennettu nimellä <i>Pitkä matka kotiin</i>)<br />
2. No Future For You<br />
3. Wolves at the Gate<br />
4. Time of Your Life<br />
5. Predators and Prey<br />
6. Retreat<br />
7. Twilight<br />
8. Last Gleaming<br />
<br />
Niin, ja se <a href="http://robot6.comicbookresources.com/2011/01/whedon-discusses-the-end-of-buffy-season-8-drops-hints-about-season-9/">ysikausikin kuulemma on tulossa</a>... Whedon on sanonut, että haluaa Buffyn palaavan juurilleen ja on luvannut ysikauden olevan maanläheisempi kuin tämän kahdeksannen. Hyvä niin!Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-79836756590486246482011-06-21T08:59:00.001+03:002022-04-07T19:16:09.680+03:00Elokuva-arvostelu: Something Borrowed - Rakkaus lainassa (2011)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPTrU4UO8EcSbYMOMJwVWg69vLuHUA2CMBTn3ovslQrzJUiKccZpBFlR1S7IWZhX-NF5k3VykC28KfDV9SedfIx1VmGXy9hbfVJE5Copl5W4prEruhqOJ0IXmM-yQsqtj-2m83-DB2-X8/s1600/SB1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPTrU4UO8EcSbYMOMJwVWg69vLuHUA2CMBTn3ovslQrzJUiKccZpBFlR1S7IWZhX-NF5k3VykC28KfDV9SedfIx1VmGXy9hbfVJE5Copl5W4prEruhqOJ0IXmM-yQsqtj-2m83-DB2-X8/s640/SB1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Aikaisemmin asianajajana toimineen <b>Emily Giffinin</b> samannimiseen romaaniin perustuva <i>Rakkaus lainassa</i> on tarinaltaan haastava. Elokuvan hahmot nimittäin ovat kaikki jollakin tapaa epämiellyttäviä ja he tekevät epämiellyttäviä ja moraalittomia asioita. Siksi heistä on todella vaikea pitää samalla tavalla kuin mitä perinteisen romanttisen komedian hahmoista yleensä pitää.<br />
<br />
Rachel (<b>Ginnifer Goodwin</b>) ja Darcy (<b>Kate Hudson</b>) ovat olleet parhaat ystävät lastentarhasta lähtien. Mutta parhaat ystävät pitää myös sisällään parhaat vihamiehet, sillä jostakin kummallisesta syystä Darcyllä on pakonomainen tarve korostaa itseään ja juurikin usein Rachelin kustannuksella. Rachel puolestaan on kiltti tyttö, joka ei usko itseensä ja joka luulee olevansa eri luokkaa kuin vaikkapa Rachel tai tämän sulhanen Dex (<b>Colin Egglesfield</b>).<br />
<br />
Darcy ja Dex suunnittelevat häitä, joissa Rachel on tietenkin kaasona. Rachel ja Dex puolestaan ovat entisiä opiskelukavereita, hyviä ystäviä, mutta epävarma Rachel on kuitenkin aina ollut ihastunut komeaan Dexiin. Tietenkin tämän sitä tietämättä. Sitten Rachel ja Dex päätyvät Rachelin syntymäpäivien jatkoilta samaan sänkyyn ja koko elämä alkaa mennä mullin mallin. Kyllähän siinä ympyrät menee vähän sekaisin, jos harrastaa seksiä parhaan ystävänsä sulhasen kanssa, olkoonkin, että sinä tunsit hänet ensin.<br />
<br />
Mitä tehdä, kun pinnan alla uinunut ihastus nouseekin yllättäen pintaan? Kun valittavana on joko koko elämän kestänyt ystävyys tai aito rakkaus? Tästä kertoilee mutkien kautta <i>Rakkaus lainassa</i>.<br />
<br />
Alkuperäistä tarinaa on elokuvaa varten hieman muutettu, mutta pääosin elokuva kuitenkin kulkee samalla ihmissuhdesopan kiemuroiden tiellä kuin Giffinin kirjakin. Tarinan epämiellyttävyys aiheuttaa sen, että elokuvaankin alkaa helposti suhtautua hieman negatiivisesti. Goodwin ja Hudson kuitenkin sopivat rooleihinsa napakasti, sillä söpö ja herttainen Goodwin tuo esiin kirjassa luodun, itsestään epävarman Rachelin, joka lopulta kasvaa rehellisellä tavalla itsekkääksi, aikuiseksi naiseksi. Hudson puolestaan osaa esittää omalla tavallaan herttaista bitchiä, joka ei ilmeisesti aina edes tiedä olevansa v*mainen narttu parhaalle ystävälleen ja joka on tottunut saamaan aina kaiken huomion.<br />
<br />
<i>Rakkaus lainassa</i> on perinteisestä kaavasta hieman poikkeava romanttinen komedia, jossa kaikki päättyy kuitenkin lopulta ainakin jollakin tapaa onnellisesti. Ja hahmot kasvavat ihmisinä. Mutta komediaa tästä elokuvasta ei sen haastavan aiheen vuoksi kunnolla löydy muualta kuin sen huvittaviksi väännetyistä sivuhahmoista.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★</span><span style="font-size: x-large;">★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Something Borrowed<br />
<i>Ohjaus: </i>Luke Greenfield<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Jennie Snyder, perustuu Emily Giffinin romaaniin<br />
<i>Pääosissa:</i> Ginnifer Goodwin, Kate Hudson, Colin Egglesfield, John Krasinski, Steve Howey<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> komedia / romantiikka<br />
<i>Ikäraja:</i> 11<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt0491152/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-87722839572786656192011-06-17T10:00:00.039+03:002022-04-07T19:17:17.785+03:00Elokuva-arvostelu: London Boulevard (2010)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-npZO12HxHoWrFxV_XM4-MIbgsluzchFx1wq6mTzwUV8M-xGL0D8AJ7ITZrC9uk94WsvxMd5XbErSEbsQBCPf92dtLc9vhE_nIhyEbg6Bz5GptqvpDO8LNbvcddjNcSZVKvln8BB4OyI/s1600/londonboulevard1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-npZO12HxHoWrFxV_XM4-MIbgsluzchFx1wq6mTzwUV8M-xGL0D8AJ7ITZrC9uk94WsvxMd5XbErSEbsQBCPf92dtLc9vhE_nIhyEbg6Bz5GptqvpDO8LNbvcddjNcSZVKvln8BB4OyI/s640/londonboulevard1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>London Boulevard</i> on <i>The Departedin</i> (Oscarin arvoisesti), <i>Body of Liesin</i> ja <i>Kingdom of Heavenin</i> käsikirjoittajana kannuksensa hankkineen <b>William Monahanin</b> esikoisohjaus oman käsikirjoituksensa pohjalta. Rikosdraama kertoo Mitchellistä (<b><a href="https://thehangmansjoke.blogspot.com/search/label/colin%20farrell" target="_blank">Colin Farrell</a></b>), kovanahkaisesta rikollisesta, joka kolmen vuoden vankilatuomionsa jälkeen haluaisi suunnata kaidalle polulle.<br />
<br />
Lain oikealle puolelle siirtyminen on kuitenkin hankalaa, sillä niskaan hengittää niin Mitchin rikoskumppani Billy (<b>Ben Chaplin</b>) kuin suurin piirtein koko Lontoon suurin rikospomo Gant (<b>Ray Winstone</b>). Mitchille avautuu portti muuttaa elämänsä suunta, kun maailmanluokan tähti Charlotte (<b>Keira Knightley</b>) kaipailee asunnolleen kovaotteista bodyguardia pitämään pahimpia paparazzeja loitolla. Hyppääminen alamaailman oravanpyörästä pois ei vain ole kovin helppoa.<br />
<br />
<i>London Boulevard</i> on niitä pieniä rikosdraamoja, joita katsoo ihan mielellään, mutta jotka unohtuvat oikeastaan saman tien. Sellaista -suoraan sanottuna- viihteellistä kertakäyttökamaa. Toki elokuvan brittiläisyys antaa sille oman säväyksensä, samoin runsaasti käytetyt visuaalisesti kivan näköiset kuvat.<br />
<br />
Mutta itse tarina on sellaista peruskauraa rikoksen ja kaidalla tiellä kulkemisen vaikeudesta hieman traagisilla elämänkohtaloilla varustettuna. Monahan tuntuukin olevan paremmin kotonaan pelkkänä käsikirjoittajana, sillä elokuvan ohjaus tuntuu paikoitellen hieman pätkivältä ja jopa laiskalta, eikä elokuvan hahmoille anneta kunnollista kasvun varaa.<br />
<br />
Sekä Farrell että Knightley tekevät itselleen tyypillisesti karismaattista laatutyötä, mutta aivan kuin sydän ei olisi hommassa mukana, kuin he vetäisivät roolinsa vähän vasemmalla kädellä. Heidän hahmojensa välinen kemia ei välity, eikä heidän (pakollinen) romanssinsakaan vaikuta uskottavalta edes tarinan kannalta katsottuna.<br />
<br />
<b>David Thewlisin</b> esittämä Charlotten ystävä Jordan tuntuu mielenkiintoiselta hahmolta, mutta hänelle ei anneta tilaa kehittää hahmoaan syvemmälle. Alkuasetelmissaan kiinnostava hahmo hukataan ennen kuin häneen ehtii kunnolla tutustua. Winstonen esittämä gangsteripomo on häikäilemättömyydessään hieno ja tuntuukin, että usein nämä pahikset nostavat muuten heikon elokuvan helposti katsottavammalle tasolle.<br />
<br />
<i>London Boulevard</i> on kertakäyttöisenä mukiinmenevä rikosdraama, jonka lopputekstien alku on visuaalisesti hieno.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★</span><span style="font-size: x-large;">★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>London Boulevard<br />
<i>Ohjaus ja käsikirjoitus: </i>William Monahan<br />
<i></i><i>Pääosissa:</i> Colin Farrell, Keira Knightley, David Thewlis, Ben Chaplin, Anna Friel, Ray Winstone<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA / UK 2010<br />
<i>Genre:</i> rikos / draama<br />
<i>Ikäraja:</i> 15<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1213648/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-57848453599305359682011-06-16T10:00:00.082+03:002011-07-05T09:29:55.101+03:00Those bloody sexy vampires... (Top 10, part 2)Seksikkäiden vampyyrien listan toinen osa eli Top 5 oli ihan hirvittävän vaikea laittaa järkevään järjestykseen. Edelleenkään en ole ihan varma, mihin järjestykseen sijat 2-4 laittaisin, koska nämä hemmot ovat aivan liian tasaväkisiä. Ykkönen oli kuitenkin tällä kertaa ylivoimainen.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">5. <b>Jason Patric</b> - "Michael" - <i>The Lost Boys</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuaTc7vri-q6nyIqU-I37OwlBGKKY2f65jA8fw4KOKnL2IooG4gyvqblrXYeMjuTqjEmDzO7Qs_7oZdrbhvMfODM2qDlVxLXXDhCoxIKpMlNy2JuzuEdtf1NO4heGAoAANAuPyUunPmOg/s1600/michael1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuaTc7vri-q6nyIqU-I37OwlBGKKY2f65jA8fw4KOKnL2IooG4gyvqblrXYeMjuTqjEmDzO7Qs_7oZdrbhvMfODM2qDlVxLXXDhCoxIKpMlNy2JuzuEdtf1NO4heGAoAANAuPyUunPmOg/s640/michael1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Nuoruuteni suuri rakkaus, <b>Jason Patric</b> söpönä Michaelina <i>The Lost Boysissa</i> oli aikoinaan jotain ihan käsittämättömän kaunista. Muistan sijoittaneeni Patricin pitkään ykköseksi seksikkäimpien nuorukaisten listallani ja harmitelleeni sitä, että hän teki tuolloin aikoinaan niin harvakseltaan mainitsemisen arvoisia elokuvia.<br />
<br />
Joillekin isoin hottis <i>Lost Boysissa</i> on <b>Kiefer Sutherlandin</b> esittämä blondi David. Minä taas olin silloin aikoinaan ihan totaalisen Team Michael ;-) Michaelissa on jotain täydellisen viatonta, mutta samalla vaarallista - juuri sellaista aikuiseksi kasvamisen kompleksisuutta, jota aika moni tahollaan kokee. Michael tosin sotkeutuu sitten niihin vampyyrijuttuihin.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">4. <b>Ian Somerhalder</b> - "Damon Salvatore" - <i>The Vampire Diaries</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8VASlw4FgA4fyhXgdvkA-M-6_a1CerRaqCVDjocOfvrxLro0MiIbaNXbLv-AWRe4WZ39AGtAAclh2Q3D6tfXekrA1a2QfY3b2HGunp83JTAPtTpf67LqB_SRD1AMzY0nnWVpYOZwbD0/s1600/damon1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr8VASlw4FgA4fyhXgdvkA-M-6_a1CerRaqCVDjocOfvrxLro0MiIbaNXbLv-AWRe4WZ39AGtAAclh2Q3D6tfXekrA1a2QfY3b2HGunp83JTAPtTpf67LqB_SRD1AMzY0nnWVpYOZwbD0/s640/damon1.jpg" width="640" /></a></div><br />
Tätä tummatukkaa ei ihan heti olisi uskonut<i> Lostin</i> vaaleaksi Booneksi.<b> Ian Somerhalder</b> <i>Vampire Diariesin</i> "pahana" veljenä Damonina on lähes liian kaunis mieheksi. Vaarallisen sinisenä tuikkivat silmät noiden tummien kulmakarvojen alla sulattavat kyllä naisen kuin naisen. Damonissa yhdistyy enkelimäinen kauneus, kuolettava vaara ja toisaalta myös kuolemaan saakka menevä uskollisuus. Ja tämä yhdistelmä on sarjassa viety äärimmilleen ja siksi se onkin niin kiehtovaa, että Damonia voisi katsoa vaikka koko päivän.<br />
<br />
Lisäksi Somerhalderille käy tuollainen tumma look huomattavasti paremmin kuin Lostin Boonen vaalea haaleus.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">3. <b>David Boreanaz</b> - "Angel" - <i>Buffy the Vampire Slayer, Angel</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs-HFjDKs-YhQVWyg20EXwqGbgt-_qBnqmLKk2JrJRKA608PU6MFtNEYJL2zuHqXpr452cawUgjFgUkE3XLxYs0S4hryC9-zZS-y8QzH9AITJuC_LI_1pWp28ui5q0r7hInr9nQ6gsFCo/s1600/angel1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs-HFjDKs-YhQVWyg20EXwqGbgt-_qBnqmLKk2JrJRKA608PU6MFtNEYJL2zuHqXpr452cawUgjFgUkE3XLxYs0S4hryC9-zZS-y8QzH9AITJuC_LI_1pWp28ui5q0r7hInr9nQ6gsFCo/s640/angel1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Rakastuin <b>David Boreanazin</b> Angeliin <i>Buffyn</i> ensimmäisellä kaudella ja rakkautta kesti <i>Angelin</i> ensimmäisen kauden loppuun. Sitten Boreanaz muuttui liikaa fyysisesti ja Angelin hahmo ei kyennyt samanlaiseen kasvuun kuin vastaavasti samoissa sarjoissa nähty Spike, joten Angel putosi myös seksikkyysasteikossa alemmaksi. Mutta alkuaikanaan, tuona parhaimpana aikanaan, Angel, tuo sielukas, tumma ja hiljainen vampyyri sulatti sydämeni aivan täysin.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">2. <b>James Marsters</b> - "Spike" - <i>Buffy the Vampire Slayer, Angel </i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeox3kjFNWjYyjdpEIArw6hq2uIAEmogNxY2dlBYdQ3r2dujlgfsSdTLhBY2ge6NvDDz2lavo4Xh4ySkdPpwwLKwYWPQ7Wxw5M2QCB0QVTy_gaapVfHM26BYXUABrePHtE9m0vPzQPk_k/s1600/spike1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="462" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeox3kjFNWjYyjdpEIArw6hq2uIAEmogNxY2dlBYdQ3r2dujlgfsSdTLhBY2ge6NvDDz2lavo4Xh4ySkdPpwwLKwYWPQ7Wxw5M2QCB0QVTy_gaapVfHM26BYXUABrePHtE9m0vPzQPk_k/s640/spike1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Ensin <i>Buffy, vampyyrintappajassa</i> ja myöhemmin sen spinoffissa <i>Angelissa</i> nähty <b>James Marstersin</b> Spike on yksi parhaita tv-hahmoja, mitä olen koskaan nähnyt. Ensimmäisen kerran Spiken nähdessäni, en voinut käsittää, millaiseksi hottikseksi hän vielä ajan mittaan muuttuukaan. Ja mind me, omalla kohdallani tämä kasvava hottius ei itse asiassa johtunut miehen ulkonäöstä, vaan hahmosta kehittyi kaikin tavoin seksikäs myös sisäisesti - puhetapa, koko olemus houkuu pitelemätöntä seksiä.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">1. <b>Alexander Skarsgård</b> - "Eric Northman" - <i>True Blood</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdfvfu6qBIjQwNxf2RloMESX-GkeR1loKcKuFqZMv-94uJ-dPU6x1dL4B9rEJ3HUKl-uEhmBn8KbkCSQ0TftFbtlXkULHY8HK2u0uTwuurtGicOtknkqIVNXDyBfVvAZcZBCRoXRuEDI/s1600/eric2s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdfvfu6qBIjQwNxf2RloMESX-GkeR1loKcKuFqZMv-94uJ-dPU6x1dL4B9rEJ3HUKl-uEhmBn8KbkCSQ0TftFbtlXkULHY8HK2u0uTwuurtGicOtknkqIVNXDyBfVvAZcZBCRoXRuEDI/s640/eric2s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Porukan ehdoton voittaja on <i>True Bloodin</i> viikinki, ruotsalaisen <b>Alexander Skarsgårdin</b> esittämä Eric Northman. Vasta katsottuani sarjaa hetken aikaa tajusin, miten törkeän seksikäs Eric onkaan. Pitkä, lihaksikas ja yksinkertaisesti kaunis mies, jolla on kohtalokkaan tumma ääni - asia, joka meikäläisellä pitkälle määrittelee myös seksikkyyttä (=osasyy miksi aikoinaan ihastuin <b>Vin Dieseliin</b>...).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipgdmGoN5fOW9ac79FOCuJmm6-VYraYDPYnpSkEdrWoOP88B1NYFv4vH7PCUUc_u6RbDAlWn72Bn28_rhgfwDTI2fAGFszH2Q5bHT73zlEZkMTwC1Pnbyw_hHt-ivrXPfbM3gmQ_FgqQ4/s1600/eric1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipgdmGoN5fOW9ac79FOCuJmm6-VYraYDPYnpSkEdrWoOP88B1NYFv4vH7PCUUc_u6RbDAlWn72Bn28_rhgfwDTI2fAGFszH2Q5bHT73zlEZkMTwC1Pnbyw_hHt-ivrXPfbM3gmQ_FgqQ4/s400/eric1.jpg" width="313" /></a></div>Eric on hahmona äärimmäisen mielenkiintoinen myös muuten kuin fyysiseltä anniltaan. Jo nyt kolmen <i>True Blood</i> -tuotantokauden jälkeen lähes Spiken tasoisen monimuotoiseksi kasvanut hahmo jaksaa kiinnostaa suuresti kokonaisuutena ja hänen edesottamuksiaan sarjassa odottaa suurella mielenkiinnolla.<br />
<br />
Niin, ja Ericillehän menee vielä kaikki, niin naiset kuin miehetkin. Harvan hahmon jenkkiläisissä tv-sarjoissa ihan noin vapaamieliseksi on annettu kasvaa ;-)<br />
<br />
Olipas muuten jännä huomata, että minä, joka yleensä pidän tummista miehistä, löydänkin listani ykkös- ja kakkostilalta kaksi blondia! <br />
<br />
<span style="font-size: large;">Agree? Disagree? Feel free! :)</span><i><b> </b></i><br />
<br />
<i><b>Ykkösosa <a href="http://www.elokuvablogi.com/2011/06/those-bloody-sexy-vampires-part-1.html">täällä >></a></b></i>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-11158358798760808762011-06-15T10:00:00.080+03:002011-07-05T09:29:43.263+03:00Those bloody sexy vampires... (Top 10, part 1)Oli aika jolloin vampyyrit elokuvissa olivat kalmankalpeita Nosferatuja, rumia hirviöitä, jotka yön pimeydessä kävivät juomassa viattomien uhriensa veret. Mutta eivät ole enää. Nykyvampyyrit ovat seksikkäitä kuin mitkä, ja jotkut jopa kimaltavat, mutta ei nyt mennä siihen.<br />
<br />
Koska olen tässä kevään aikana katsellut yhtä jos toistakin vampyyrikomistusta tv-sarjoissa, pannaanko torahammaspojat komeusjärjestykseen? :)<br />
<br />
Porukkaan ei nyt tällä kertaa kelpuutettu yhtään naispuolista vampyyria, vaikkapa esimerkiksi<b> Salma Hayek</b> ensimmäisen<i> Hämärästä aamunkoittoon </i>-elokuvan jumalaisena Satanico Pandemoniumina ehdottomasti kuuluisikin seksikkäimpien vampyyreiden joukkoon. This one's for you girls :)<br />
<br />
Osa 1 - sijat 10 - 6. Enjoy!<br />
<br />
<span style="font-size: large;">10. <b>Peter Facinelli</b> - "Carlisle Cullen" - <i>Twilight-saaga</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeJGVP_u59wFaajMhgQBfypjBx7acnKky3UpNcbaUYscNVGUJtW4yZFiW-PdnIRuwHaYWAb75SEQIzY9Jkut0nA_I66BWfhQ9hkYxOxMb1pPk3q1b22671VVxKuWbitBjcymG36GviWsc/s1600/carlisle1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeJGVP_u59wFaajMhgQBfypjBx7acnKky3UpNcbaUYscNVGUJtW4yZFiW-PdnIRuwHaYWAb75SEQIzY9Jkut0nA_I66BWfhQ9hkYxOxMb1pPk3q1b22671VVxKuWbitBjcymG36GviWsc/s640/carlisle1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Minulla oli itse asiassa vaikeuksia keksiä, kenet laittaisin listan häntään numerolle 10. Päädyin sitten antamaan sijoituksen blondille nimeltä Carlisle Cullen elokuvasarjasta <i>Twilight</i>. Jostain syystä minulle nämä <i>Twilightin</i> hieman muovisen oloiset, liian siloiset vampyyrit eivät suuresti ole minulle kolahtaneet, mutta kimaltelevan Edwardin isukkia näyttelevässä <b>Peter Facinellissa</b> on kuitenkin jotain jännää särmää. Lisäksi hahmona hän on mielenkiintoinen - vampyyri, joka kaikkia luonnonlakeja uhmaten toimii lääkärinä eli työskentelee sairaalassa koko ajan veren kiusauksen ympäröimänä.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">9. <b>Stuart Townsend</b> - "Lestat" - <i>Queen of the Damned</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf1gARajYAy8JpJZICuFA4hpboSdvfZp18Zg8aVK6uWr9auia3oQS8P_hncS5duWsEgr89XXD1fd_1Mz6-pVn8Y-bH54pLd78GZNucXkzutfLs3YoK_3TqmtxU-gA-iaLOuectlDFbL0c/s1600/stuartlestat1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="348" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf1gARajYAy8JpJZICuFA4hpboSdvfZp18Zg8aVK6uWr9auia3oQS8P_hncS5duWsEgr89XXD1fd_1Mz6-pVn8Y-bH54pLd78GZNucXkzutfLs3YoK_3TqmtxU-gA-iaLOuectlDFbL0c/s640/stuartlestat1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Vaikka <i>Queen of the Damned</i> elokuvana ei kovinkaan suuresti minulle aikoinaan iskenyt, siinä <b>Anne Ricen</b> Lestatia näyttelevä <b>Stuart Townsend</b><i> </i>taisi juuri tuosta elokuvasta hypätä minunkin näkökenttään. Townsendin versio Lestatista on huikean paljon seksikäämpi kuin vaikkapa <b>Tom Cruisen</b> vastaava <i>Veren vangeissa</i> (tästä tuli nyt sitten vinkki, että Cruisen poikaa ei tällä listalla taideta nähdä ;-). Tämä vampyyri rokkaa!<br />
<br />
<span style="font-size: large;">8. <b>Brad Pitt</b> - "Louis de Pointe du Lac" - <i>Interview with a Vampire</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIgBwGo0ucgLhpKbW6GJfNtRvpVhILVCLi-gp1Af5eWKmk61ZfzSMrtOaUTMImMihYPGP361MkOYU62mLF2n97kzv9dZBc59XZmcW2jt5FO2a1barTwRxEGXtHF56B-lR1_oh_uI24iPc/s1600/louis1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIgBwGo0ucgLhpKbW6GJfNtRvpVhILVCLi-gp1Af5eWKmk61ZfzSMrtOaUTMImMihYPGP361MkOYU62mLF2n97kzv9dZBc59XZmcW2jt5FO2a1barTwRxEGXtHF56B-lR1_oh_uI24iPc/s640/louis1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Kun äsken puhuttiin <i>Veren vangeista</i>, nyt puhutaan kyseisen elokuvan söpöläisestä, liehulettisen <b>Brad Pittin</b> esittämästä Louisista. Tämä konfliktinen surullisen hahmon ritari on yksinkertaisesti jumalaisen kaunis ja kaikessa traagisuudessaan viehättävä hahmo.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">7. <b>Ethan Hawke</b> - "Edward" - <i>Daybreakers</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnIts1peRZnico1wo059y_lwG0NyXIxyzv5JgoxnccJKnE_JIBLmkm3ArZzAchzX5EI6ZgGEv-umMeaBme6PU850QJsBsp_EFddP0pmCDNODK44g37JvyL-JaRrFoRpjbSJp-bRsUHaY0/s1600/800_daybreakers_blu-ray5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="274" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnIts1peRZnico1wo059y_lwG0NyXIxyzv5JgoxnccJKnE_JIBLmkm3ArZzAchzX5EI6ZgGEv-umMeaBme6PU850QJsBsp_EFddP0pmCDNODK44g37JvyL-JaRrFoRpjbSJp-bRsUHaY0/s640/800_daybreakers_blu-ray5.jpg" width="640" /></a></div><br />
Parin vuoden takainen <i>Daybreakers</i> kolahti minulle, sillä jokin tässä hieman erilaisessa vampyyritarinassa minua viehätti. Eikä pienin syy siihen varmaankaan ollut <b>Ethan Hawken</b> esittämä syötävän söpö Edward, joka elokuvassa yrittää löytää parannuskeinoa vampyrismille. Hawken hahmossa on samalla jotain helposti rikki menevää ja yhtä kaikki vaarallisen kaunista. Noita silmiä voisi katsella pidempäänkin :)<br />
<br />
<span style="font-size: large;">6. <b>Antonio Banderas</b> - "Armand" - <i>Interview with a Vampire</i></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwI6op6EYlKb6xR3TeLDkVae1RPqCvHCiBag1MAMRhZM2-tj7PuWxORIWtCqkNCVMDytSA6OCMXwCPHUrL9_WQ-xyzcQGoxek3KJAG4sZ6psPnuOJVji6WYj5fiqBno4IKLjs-JAyliTc/s1600/armand1s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="394" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwI6op6EYlKb6xR3TeLDkVae1RPqCvHCiBag1MAMRhZM2-tj7PuWxORIWtCqkNCVMDytSA6OCMXwCPHUrL9_WQ-xyzcQGoxek3KJAG4sZ6psPnuOJVji6WYj5fiqBno4IKLjs-JAyliTc/s640/armand1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Veren vangit</i> taisi aikoinaan olla ensimmäisiä elokuvia, joissa varsinaisesti bongasin Espanjan komistuksen <b>Antonio Banderasi</b>n. Banderasin esittämälle Armandille ei tuossa elokuvassa kovin suurta roolia ole suotu, mutta sitäkin vaikuttavampi tuo tummalettinen ja tummasilmäinen äijä on kalpeana vampyyriruhtinaana, täydellisenä vastapainona Louisin vaalealle ja herkälle kauneudelle. Jotain kiehtovaa kai sitä on vallassakin.<br />
<br />
Huomenna sitten loput viisi! Arvannettekin jo osan ketä siellä saattaisi olla ;-) <i><b>Mitäs mieltä olet näistä viidestä?</b></i><br />
<br />
<i><b>Kakkososa <a href="http://www.elokuvablogi.com/2011/06/those-bloody-sexy-vampires-part-2.html">täällä >></a> </b></i>Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-2809026056614280912011-06-14T10:00:00.004+03:002022-04-07T19:17:54.418+03:00Elokuva-arvostelu: Easy A (2010) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9W6w-plaALkQ-hyI9IxWq-NZCFaw_Ll_BRl6PfwEQQ7EUKRqKwZJVHrzZAxPmuw0M4CpFs3yd35onUDL8G5uErHAxbxgPUM3PTXOzLJ2-LAapoTDCmIkUBiIG4xqFiempSRTxUZjWIh0/s1600/easy-a.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9W6w-plaALkQ-hyI9IxWq-NZCFaw_Ll_BRl6PfwEQQ7EUKRqKwZJVHrzZAxPmuw0M4CpFs3yd35onUDL8G5uErHAxbxgPUM3PTXOzLJ2-LAapoTDCmIkUBiIG4xqFiempSRTxUZjWIh0/s400/easy-a.jpg" width="270" /></a></div>Ohjaajana ja käsikirjoittajana vasta aloittelevien <b>Will Gluckin</b> ja<b> Bert V. Royalin</b> <i>Easy A</i> on positiivinen yllättäjä high school -komedioiden rintamalla.<br />
<br />
Olive (<b>Emma Stone</b>) on kiltti tyttö, joka on älykäs ja hyvä koulussa, mutta joka ei koulutovereissaan herätä sen ihmeempää huomiota suuntaan tai toiseen. Hänen paras ystävänsä on seksikäs Rhiannon (<b>Alyson Michalka</b>), jolle Olive päätyy kaunistelemaan totuutta viettämästään viikonlopusta. Hän nimittäin mainitsee menettäneensä neitsyytensä.<br />
<br />
Lukion jourukoneisto lähtee saman tien käyntiin, ja ennen kuin Olive ehtii tajuta, hänen rintaansa on polttomerkittynä punainen, helpon naisen kirjain. Koska Olive on ihmisenä kiltti, hän päätyy auttamaan nörttejä ystäviään kertomalla rahaa vastaan asioita, joita oikeasti ei ole tapahtunut. Mutta kuten arvata saattaa, kiltti ihminen saa lopulta kaikki kakat niskaansa ja siinä onkin sitten tekeminen, kun tyttö itse on ihastunut söpöön Toddiin (<b>Penn Badgley</b>) ja vaakalaudalla on jopa opettajapariskunnan (<b>Thomas Haden Church</b> ja <b>Lisa Kudrow</b>) avioliitto. Onneksi kotona sentään on ymmärtävät ja ihanan vapaamieliset vanhemmat (<b>Stanley Tucci</b> ja <b>Patricia Clarkson</b>).<br />
<br />
Minä rakastan kuunnella älykästä (tai ainakin älykkään oloista) dialogia.<i> Easy A </i>on sitä täynnä, sillä Olive on selkeästi keskivertolukiolaista terävämpi älyllisesti, vaikka sitä ei sosiaalisten taitojensa kanssa ihan olekaan.<br />
<br />
<i>Easy A:ssa</i> on useita hupaisia ja persoonaltaan mielenkiintoisia sivuhahmoja, jotka ihanasti tukevat Oliven hahmoa. Ilman heitä Olive ei olisi läheskään niin näpsäkkä paketti kuin mitä hän nyt on Pidin valtavasti Clarksonista Oliven omaperäisenä äitinä, samoin kuin Tuccista isukkina ja jopa Kudrow'sta ensin oppilaiden etuja ajavana oppilaanohjaajana, mutta lopulta omaan napaansa tuijottavana, raivostuttavan itsekeskeisenä aikuisena. Niin, ja <b>Dan Byrdista</b> Oliven homoystävänä.<br />
<br />
Vaikka <i>Easy A</i> on kokonaisuutena tarinaltaan varsin kiltti high school -komedia pohdintoineen esiaviollisesta seksistä, se ihastuttaa keskivertoa enemmän hahmojensa ja dialoginsa kautta. Se sisältää runsaasti viittauksia klassisiin(kin) elokuviin, etenkin <b>John Hughesin</b> teinikomedioihin.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★</span><span style="font-size: x-large;">★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Easy A<br />
<i>Ohjaus: </i>Will Gluck<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Bert V. Royal<br />
<i>Pääosissa:</i> Emma Stone, Amanda Bynes, Thomas Haden Church, Patricia Clarkson, Stanley Tucci, Lisa Kudrow, Alyson Michalka, Malcolm MacDowell, Cam Gigandet, Penn Badgley<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> komedia<br />
<i>Ikäraja:</i> 7<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1282140/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-64820850950376542162011-06-13T10:19:00.002+03:002022-04-07T19:35:32.120+03:00Elokuva-arvostelu: Priest (2011) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd6ynOGveB4VOylORJEssrT1PVuEfk4pV43CSiInhLYP9i39bLVLH6EFGDLyqBnYxYW3rfGnnUOJ7KHFN9wptyEEgmYo31ukew2wVusmaWxKEjKdspsCSizHGLmtm7P74odJe3eJvvcD4/s1600/priest1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd6ynOGveB4VOylORJEssrT1PVuEfk4pV43CSiInhLYP9i39bLVLH6EFGDLyqBnYxYW3rfGnnUOJ7KHFN9wptyEEgmYo31ukew2wVusmaWxKEjKdspsCSizHGLmtm7P74odJe3eJvvcD4/s640/priest1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
Minä inhoan antaa elokuville yhtä tähteä, sillä periaatteenani on kuitenkin aina löytää sentään jotain hyvää näkemästäni. <i>Priestin</i> tapauksessa ei vaan pysty muuhun.<br />
<br />
<i>Priest</i> on löyhästi <b>Min-Woo Hyungin</b> sarjakuvaan pohjautuva elokuva dystooppisesta maailmasta, jota johtaa rautaisella kädellä kirkko ("Jos vastustat kirkkoa, vastustat itse Jumalaa"). Vuosisatojen ajan ihmiset ovat kamppailleet elintilasta vampyyrien kanssa ja lopulta ihmiset ovat voittaneet sodan soturipappien avulla.<br />
<br />
Näistä papeista <b>Paul Bettanyn</b> esittämä on kuuluisimpia, mutta sodan päätyttyä omia sotureitaan pelkäävä kirkko päätti alentaa kirkkaimmat tähtensä maan matosiksi. Kun Bettanyn soturi kuulee vampyyrien hyökänneen hänen veljensä (<b>Stephen Moyer</b>) maatilalle ja kaapanneen tämän tyttären Lucyn (<b>Lily Collins</b>) soturi irtisanotuu kirkon kahleista ja lähtee pelastamaan tyttöä kaikkia sääntöjä uhmaten.<br />
<br />
Hännilleen hän saa entiset kollegansa, joita johtaa <b>Maggie Q</b>:n esittämä soturi.<br />
<br />
<i>Priest</i> on genrejen sillisalaatti. Siinä on viittauksia <i>Metropoliksen</i> tapaiseen scifiin, <i>Mad Maxin</i> kaltaiseen toimintaan ja kaiken kruunaa yhdistyminen spagettiwesterneihin. Tavallaan tämä on ihan hupaisaa, mutta liiallisen vakavalla naamalla väännettynä ei ainakaan minulle henkilökohtaisesti toiminut.<br />
<br />
<i>Priestin</i> käsikirjoitus tuntuu puuduttavan huonolta ja väkisin väännetyltä, eikä se anna yhtään mitään yllätyksenä vaan kaikki tylyn stereotyyppiset tapahtumat on väännetty rautalangasta. Myös henkilöhahmojen kasvu on olematonta. Jonkinlainen ote hahmoista pitäisi saada, jotta elokuva pitäisi otteessaan. Nyt ote kirpoaa heti ensi metreillä, eikä sankari enää sen jälkeen jaksa vakuuttaa. Myös muut hahmot ovat karikatyyrimäisinä pökkelöitä.<br />
<br />
Vampyyrit ovat populaarikulttuurissa tällä hetkellä erittäin suosittuja ja siksi <i>Priest</i> on varmaan tehty. Tämän elokuvan vampyyrit eivät kuitenkaan ole mitään kimaltelevia teinihottiksia vaan rumia, iljettäviä hirviöitä, jotka muistuttavat enemmän zombimaisia örkkejä kuin perinteistä kuvaa vampyyristä. Mutta se ei tee elokuvasta huonoa, sen saavat aikaan muut tekijät.<br />
<br />
Visuaalisesti<i> Priest</i> muistuttaa hieman<b> Alex Proyasin</b> 1998 ohjaamaa <i>Dark Cityä</i>, mutta on tyylitellympi ja yksinkertaisempi. <i>Priest</i> on jälkituotannossa muokattu kolmiulotteiseksi, mikä tuntuu aivan älyttömältä idealta, sillä 3D ei anna yhtään mitään lisäarvoa elokuvalle. Tällaisen takia tuntuu turhalta kärsiä painavista laseista.<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★</span><span style="font-size: x-large;">★★★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Priest<br />
<i>Ohjaus: </i>Scott Charles Stewart<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Cory Goodman, perustuu Min-Woo Hyungin sarjakuvaan<br />
<i>Pääosissa:</i> Paul Bettany, Cam Gigandet, Maggie Q, Karl Urban, Lily Collins, Stephen Moyer<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA 2011<br />
<i>Genre:</i> toiminta / sci-fi<br />
<i>Ikäraja:</i> 13<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt0822847/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1577445256054323918.post-88025174605142360672011-06-08T10:43:00.001+03:002022-04-07T19:36:14.403+03:00Elokuva-arvostelu: Paul (2011) <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7syWCzWsqPTn5t9SXp5vQFORMSrLhbDfv_PLlvxn1T8rgnNbRuhDgxOO4XlQZaCFDXed0LFUgdWFesB2XIkz2itnw0_o7W1nMxZaTQL_PwEmiQ7RDfoUPlNEJ8LZXikdbamqCYZRutNI/s1600/paul1s.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7syWCzWsqPTn5t9SXp5vQFORMSrLhbDfv_PLlvxn1T8rgnNbRuhDgxOO4XlQZaCFDXed0LFUgdWFesB2XIkz2itnw0_o7W1nMxZaTQL_PwEmiQ7RDfoUPlNEJ8LZXikdbamqCYZRutNI/s640/paul1s.jpg" width="640" /></a></div><br />
<i>Paul</i> on, kuten otsikkokin jo ilmaisee, nörttielokuva nörteille. Eli jos et ymmärrä lainkaan, mitä hienoa voi olla Comic-Coniin osallistumisessa, sarjakuvissa tai sci-fi-lelujen ostamisessa ryöstöhintaan, Paul ei ehkä ole tarkoitettu sinulle. Mutta jos <i>Star Warsin</i> Cantina Bandin kuuleminen aiheuttaa sinulle lämpimän tunteen sydänalaan, voin suositella <i>Paulia</i> lämpimästi.<br />
<br />
Graeme (<b>Simon Pegg</b>) ja Clive (<b>Nick Frost</b>) ovat brittiläisiä fanipoikia, jotka aikuisella iällä toteuttavat pitkäaikaisen haaveensa matkata maailman suurimpaan fanikokoontumiseen Comic-Coniin. Samalla he haluavat tehdä kiertomatkan USAn ufo-alueiden läpi.<br />
<br />
Matka sujuu loistavasti siihen asti, kunnes kaikesta tulee liian todellista. Miesten matkailuauton kyytiin nimittäin "liftaa" ihka aito alien, nimeltään Paul (äänenä <b>Seth Rogen</b> -elokuva siis voi sopia Rogen -allergikoillekin, koska miestä ei elokuvassa nähdä). Paul on asustanut Maassa jo monta vuosikymmentä, mutta nyt hänestä on saatu kaikki tarvittava irti ja edessä on enää ruumiinsa luovuttaminen tieteellisiin tarkoituksiin. Sitä Paul ei halua ja pakenee hallitukselta saaden kintereilleen agentti Zoilin (<b>Jason Bateman</b>). Toiveena on päästä vihdoin takaisin kotiin.<br />
<br />
Paulin, Graemen ja Cliven yhteinen pakomatka on täynnä kommelluksia. Mukaan tarttuu raamattuvyöhykkeeltä myös tyttö, Ruth (<b>Kristen Wiig</b>) ja näiden neljän välille muodostuu hieman epäsuhtainen, mutta lämmin ystävyys.<br />
<br />
Frost ja Pegg on nähty elokuvissa yhdessä usein, viimeksi vuonna 2007 Peggin käsikirjoittamassa toimintakomediassa <i>Hot Fuzz</i>, jonka ohjasi <b>Edgar Wright</b>. <i>Paul</i> on Frostin ja Peggin ensimmäinen yhdessä käsikirjoittama elokuva ja sen ohjaa <b>Greg Mottola</b> (<i>Adventureland, Superbad</i>). <i>Paulissa</i> yhdistyy mukavasti kuivakka brittihuumori, sydämellinen fanipoikasekoilu ja amerikkalaisempaan makuun toimiva kakkahuumori. Elokuvan rasittavin hahmo on itse asiassa Paul, sillä hahmolle on annettu se perinteisen Hollywood-komedian rooli, jonka mielestä pyllyhuumori ja pilven pössyttely on maailman hauskinta. Brittihuumorin ystävälle tarjolla on kuitenkin Frostin ja Peggin ihastuttava kaksikko, joiden matkaa seuraa hymy huulilla.<br />
<br />
Pääasiallisesti scifiin tehtäviä populaarikulttuuriviittauksia vilisevä <i>Paul</i> on leppoisa, lämminhenkinen ja erittäin viihdyttävä kesäkomedia. Mutta uskon, että pitää olla edes vähän scifi/elokuva/sarjakuvanörtti, jotta elokuvasta voi nauttia täysin siemauksin. Ei tosikoille :)<br />
<br /><div style="text-align: center;"><span style="color: orange; font-size: x-large;">★★★</span><span style="font-size: x-large;">★★</span></div>
<br /><i>Alkuperäinen nimi: </i>Paul<br />
<i>Ohjaus: </i>Greg Mottola<br />
<i>Käsikirjoitus: </i>Nick Frost, Simon Pegg<br />
<i>Pääosissa:</i> Nick Frost, Simon Pegg, Seth Rogen, Jason Bateman, Blythe Danner, Kristen Wiig, Bill Hader, Joe Lo Truglio, Sigourney Weaver<br />
<i>Valmistusmaa:</i> USA / UK 2011<br />
<i>Genre:</i> komedia<br />
<i>Ikäraja:</i> 13<br />
<a href="http://www.imdb.com/title/tt1092026/">IMDb</a><br />Helinä Laajalahtihttp://www.blogger.com/profile/10885578272049845353noreply@blogger.com